Jos talo on seissyt tässä 200 vuotta…

Kaisa ja Tuomo Korpelan omistama Pitkänpöydäntalo Mariankadulla avaa ovensa vierailijoille vuoden 2024 elokuisena viikonloppuna niin kuin on avannut hamasta Wanhassa Wara Parempi / Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman alusta alkaen.

Jos talo on seissyt tässä kaksi sataa vuotta, ei se nytkään kaadu!

Tarina lähtee kuitenkin liikkeelle kymmenen vuotta aiemmin tehdyistä päätöksistä. Helsingin menoon ja meteliin kyllästynyt nuoripari oli 1990-luvun alkuvuosina tuttavien houkuttelemina muuttanut Porlammille ja aikansa maaseutuelämää maisteltuaan päätynyt vanhan hirsitalon omistajiksi Loviisaan. Kun talokaupat oli tehty, valtasi hetkittäin mielen kaikille vanhan talon remonttiin ryhtyneille tuttu uskon puute. Työtä oli valtavasti eikä sinällään käsistään kätevällä pariskunnalla ollut sen kummempaa kokemusta rakentamisesta, saati oppia remontoimisen työtavoista ja tekniikoista.

  • Kaikenlaisten remonttien keskellä tässä on oltu ajan mittaan, muistelee Kaisa.
  • Peruskurssin kävin, kun rakensin piharakennukseen saunan. Lisäoppia hain veneveistämöllä, kertoo Tuomo.
  • Ja apua ja neuvoja Mikoilta, täydentää Kaisa.
  • Niinpä. Mikot auttoivat ja neuvoivat verannan ikkunoiden tekemisessä ja monessa muussakin hommassa. Ja Kai, jolle näytin ovia ja sanoin: piirrä näiden ympärille veranta…
  • Onhan tämä elämäntapa, jos ajattelee, mitä kaikkea tässä on tehty ja koettu.

Kaisan lausahdus sopinee yhtä hyvin luonnehtimaan ylipäänsä asumista ja kanssakäymistä alakaupungin puutalokortteleissa kuin kuvaamaan Korpeloiden sitoutumista LWT -tapahtumaan.

  • Meille on vuosien saatossa hioutunut oma konsepti tälle viikonlopulle. Osallistuminen on nykyään ihan peruskauraa. Ei siis tarvitse kauheasti miettiä, miten toimitaan… Minä päivystän tuolla savipajalla ja Tuomo ottaa vieraita vastaan täällä Pitkänpöydäntalossa. Monet kävijät ovat tuttuja vuosien takaa. Halataan ja vaihdetaan remonttikuulumiset… Alussa oli toisin. Joidenkin vierailijoiden oli vaikea uskaltautua sisälle. Ulko-ovelta saattoi kuulua arka koputus, anteeksipyyntö ja kysymys: ”Saadaanko me oikeasti tulla teidän kotiin?”
  • Vertaistukeakin on annettu ja autettu muutama remonttiväsymyksen kanssa kamppaileva ja avioeron partaalla kipuileva pariskunta kriisin yli. Siis, kun kuulee täällä edellisenäkin vuonna käyneen herrasväen kuiskuttelevan keskenään tyyliin ”eihän näidenkään verannan rakentaminen ole edistynyt yhtään” tai ”eteisen lattia on korjaamatta edelleen”, voi hiljaisessa mielessään todeta palauttaneensa parin yhteisymmärryksen ja realiteettien piiriin.

Kun WWP-LWT -tapahtuma aikanaan luotiin tyhjästä – niinhän kaikki uusi luodaan – oli aluksi oikeastaan vain Maria Schulginin hullunrohkea idea ja pieni joukko Loviisan kulttuuri- ja ympäristöliikkeen ja rakennussuojelueetoksen yhdistämiä kaupunkilaisia uskaltautumassa leikkiin mukaan. Ja tietysti toisaalla epäilijät, suuri joukko heitä, jotka pitivät tapahtumaa mahdottomana, epäonnistumaan tuomittuna, järjettömänä. Ajan saatossa LWT on lunastanut asemansa Loviisan tärkeimpänä ja tunnetuimpana vuotuistapahtumana, houkuttimena tuhansille käydä kylässä. Pikkukaupungin kadut täyttyvät kulkijoista, kadunvarret kojuista, kaupittelijoista ja markkinahumusta.

  • Toivon, että perinnerakentaminen ja sen kunnioittaminen pysyvät tapahtuman keskiössä myös tulevina vuosina, toteaa Tuomo.

Tähän toiveeseen on täysi syy yhtyä.

Kuvat 1 ja 4 Arto Wiikari, kuvat 2 ja 3 Kaisa Korpela