Kynnyskysymys

Vanhan talon kunnostaminen on hidasta puuhaa. Pitkästä aikaa on jotakin valmistumassa: kylpyhuoneen kynnys. Vihdoin, totean painokkaasti, sillä kylpytila on tosiasiassa ollut käytössä jo parikin ajastaikaa. Vain kynnys on puuttunut, siis lattiatasosta kohoava ovenkehän alaosa. Menoreitille sijoitettu lauta, jota tuskin huomaan, kun se on paikallaan – jos se on paikallaan. Mitätön pikkujuttu.

Lattiatasosta kohoava ovenkehän alaosa

Hiukan on kuitenkin vielä viilattava. Seuraan toimitusta, kun mies irrottaa jo paikalleen asentamansa aikaansaannoksen – laudaksi itse asiassa yllättävän monimutkaisen kappaleen. On suorakulmaa, porrastusta, huullosta ja loveusta. En voi kuin ihailla kapinetta, vaikka samalla mietin, onko mokoman yksityiskohdan kanssa turattava tuntikaupalla, kun isommat ja tärkeämmät työt odottavat.

Porras kynnyslaudassa estää raon muodostumisen kynnyksen ja oven väliin

Mies on viimein saanut kapulan paikalleen. Millintarkasti kohdalleen. Mikään ei pullistele, ei lonksu, ei repsota. Kelpo kynnys! Päätän, että ihailen aikaansaannosta aina sen yli kulkiessani – aina milloin muistan. Kynnys näkyville jäävänä yksityiskohtana sentään muistuttaa itsestään toisin kuin moni pintarakenteiden peittoon kätkeytyvä taidonnäyte. Kuten vaikkapa lattialankku, jonka läpi jo paikalleen aiemmin asennetut patterin vesiputket on johdettu kulkemaan.

Yli, ali vai ympäri – vai sittenkin läpi lattialankun?

Patterinputkien läpivientiä varten työstetyt kolot

Mikä määrä yksityiskohtia mahtuukaan vanhaan hirsitaloon! On ovia ja ikkunoita, seinänvierustoja, ulokkeita ja katonrajoja listoitettavaksi  – ja ainut suorakulma on se rautakaupasta ostettu. On jiirattavaa, hiottavaa, sahattavaa, naulattavaa, maalattavaa. On luovuutta ja oivalluksia edellyttäviä, täsmällisyyttä ja tarkkuutta vaativia ja totuttuja työtapoja haastavia kompatehtäviä!

Vinoja kulmia, seinänvierustoja ja katonrajoja

Valmiista haaveileva katsoo eteenpäin. Puolivalmiin urakan kanssa kamppailevan on hyvä nähdä arvo myös keskeneräisessä. Jokaisesta valmiiksi saadusta yksityiskohdasta on syytä iloita. Tämän oivaltaminen saattaa olla remonttiväsymyksen torjumisen, motivaation ylläpitämisen ja perhesovun säilymisen kynnyskysymys.

Eija Temmes-Silvonen
eija.temmessilvonen@gmail.com

Olen yksi Loviisan Wanhat Talot / LWT -yhdistyksen talollisista. Sillä nimellä kutsutaan meitä, jotka avaamme kotiemme ovet elokuisena tapahtumaviikonloppuna. Oman wanhan kotitaloni nimi on Garduelis ja se sijaitsee Bornholmiksi kutsutulla saarella Garnisonin kaupunginosassa. Kirjoitan blogissani asumisesta, korjausrakentamisesta, puutarhanhoidosta, luonnontapahtumista ja pikkukaupunkikulttuurista – elämästä ja sen pienistä ihmeistä lähipiirissäni.

No Comments

Post A Comment