Kun John, kiireestä kantapäähän suojavaatteisiin sonnustautuneena, penkoi Kotisataman vintin välipohjan täytteitä, löytyi rojun joukosta laatikollinen kouluvihkoja. Vanhoja vihkoja täynnä suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi kauniilla käsialalla kirjoitettuja harjoitustehtäviä. Kysyttäessä ei kukaan ole osannut kertoa, milloin, miksi ja kenen toimesta ne ovat vintille joutuneet. Selvää kuitenkin on, että laatikko on lojunut pölyisessä piilossaan kauan, vihkot ajoittuvat vuosien 1874 ja 1907 välille.
Kauan on siitä, kun koululaiset ahersivat tunti tunnin perään harjoittelemassa sujuvaa ja kaunista käsialakirjoitusta välineenään puiseen varteen kiinnitettävä ja mustepulloon kastettava terä ja vielä kauempana menneisyydessä on aika, jolloin kynänä käytettiin hanhensulkaa.
Olisiko Fortuna itse puuttunut asioihin, kun kävi niin, että juuri John ja Eija ostivat tämän Kotisatamaksi ristimänsä Jokikadun talon, yhden 1700-luvun linnoitusalueen jämäköistä hirsirakennuksista? Että juuri John remonttipuuhissaan löysi salaperäisen laatikon… John, jota vanhat laatikot, kirstut ja rasiat olivat kiehtoneet lapsesta lähtien?
Ensimmäisen puisen rasian John osti lontoolaisesta antiikkikaupasta ja antoi lahjaksi äidilleen. Voi äitiä, joka ei yhtään ymmärtänyt, miten moinen kulunut ja pölyinen esine saattoi kiehtoa 12 -vuotista poikaa! Mikä siinä oli niin ihmeellistä?
John tutki erilaisia kirstuja, niiden rakennetta, mekanismeja, joiden avulla laatikon sisään sai taitettua monenlaisia yksityiskohtia. Nuorena aikuisena hän valmisti niitä tilaustyönä ja toimitti halukkaille ympäri maailmaa. Erään kerran tilaajana oli Jane Austen museo, joka British Museumin suostumuksella oli hankkimassa omiin kokoelmiinsa kuuluisan 1700 -luvun brittikirjailijan työpöydän kopion.
Kuvassa alinna kirjoitustasoksi avattu ja sen päällä pienempi, kokoontaitettu laatikko, jotka ovat kulkeneet Johnin mukana Loviisan Kotisatamaan.
The Case of Writing Slope kätkee sisäänsä tasoja, lokeroita, toistensa lomaan asettuvia pieniä säilytysyksiköitä, kuten nahalla tai sametilla verhotun kirjoitusalustan, mustepullopidikkeen, kynäkotelon, jalat, joiden varaan rakennelman saattaa nostaa kirjoituspöydäksi. Tuollaisia matkalle kätevästi mukaan otettavia tarve-esineitä käytettiin ennen – siis niihin aikoihin, kun Loviisasta vasta oli tullut kaupunki, kun Kotisatamaa rakennettiin, kun kuljettiin ratsain tai purjelaivalla – eikä pelkästään kaunokirjallisten mestariteosten synnyttämiseksi, vaan vaikkapa kirjurin apuvälineenä sotakentällä.
Hanhensulka vaihtui musteterään, täytekynä kuivamustekynään, kirjoituskone tietokoneen näppäimistöön… Eebenpuu, mahonki ja limetti korvautuivat kuttaperkalla, muovilla ja alumiinilla. Writing Slopen sijaan tuli Laptop.
Mitä tapahtui Homo Sapiensille, viisaaksi kutsutulle ihmiselle, kädelliselle – ja kädellisen kirjoitustaidolle? Testaa itse. Voit tehdä sen vieraillessasi Kotisatamassa. Kynänterä ja muste välineinä.
Jane Austenin Writing Slopesta löytyy kuvia muun muassa näissä osoitteissa:
https://janeaustensworld.com/2009/04/09/jane-austens-writing-or-sloping-desk/