Ilmoittauduimme mukaan Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan ensimmäistä kertaa viime vuonna. Hämmästyin, kun eräs tuttavani suhtautui aikeeseemme epäillen: onko se teidän talonne edes oikeasti vanha talo – sehän paloikin pahasti 1970 -luvun lopulla?
Kuulimme toki palosta ostoa harkitessamme. Karmea katastrofi, jonka jäljiltä silloista omistajaa neuvottiin tilaamaan paikalle puskutraktori ja rakennuttamaan raunion sijalle uusi ja ehompi asumus. Sisätilat olivat tulen ja sammutusveden turmelemat, katto haihtunut savuna ilmaan. Hirsiseinät seisoivat kuitenkin pystyssä, joskin nokisina ja hiiltyneinä. Jäljellä olivat myös muurit ja suuri osa lattioista sekä – huomion arvoinen seikka – lattioiden alle kätkeytyvät kellarit. Kaksi holvikellaria, joiden arveltiin toimineen Loviisan linnoitustyömaalla uurastavan väen ruokavarastoina 1700 -luvulla!
Minkä ikäisenä talosta tulee vanha? LWT -tapahtuman piirissä vanhaksi katsotaan sadan vuoden kunnioitettavaan ikään ehtinyt talovanhus. Sellaisia on vain viitisen prosenttia Suomen rakennuskannasta. Varhaiskeskiajalla valmistunut Jomalan kirkko Ahvenanmaalla lienee Suomen vanhin rakennus ja Vöyrin 1620 -luvulta peräisin oleva kirkko vanhin yhä käytössä oleva puinen pytinki. Vuodesta 1695 sijoillaan seissyt Loviisan Degerby Gille on muiden talovanhusten tapaan kokenut monenlaista myllerrystä, selviytynyt palosta ja sota-ajasta pommituksineen – joskaan ei aivan alkuperäisessä kuosissaan. Sitä, niin kuin kaikkia satoja vuosia vanhoja rakennuksia on eri vaiheissa korjailtu, muutettu ja uudistettu. https://www.is.fi/asuminen/art-2000005749059.html; https://www.tiedetuubi.fi/mika-on-suomen-vanhin-rakennus
Alun perin parituvaksi 1879 rakennettu talomme sai vuosisadan vaihteessa L -kirjaimen muodon, kun asuintilat kaksinkertaistava uudisosa valmistui risteytyvän kadun varteen. Seuraavina vuosikymmeninä huonejärjestystä muutettiin moneen otteeseen ja sisäänkäyntejä, väliovia ja ikkunoita avattiin ja tilkittiin umpeen kulloisenkin vuokralaistilanteen mukaan. Jossakin vaiheessa uudistettiin ”infraa” ja sen mahdollistamia keittiö- ja kylpytilaratkaisuja.
Olemme uteliaina lukeneet rakennuksen kehityshistoriaa remontin myötä paljastuvista muistiinpanoista. Ikkunoiden ruutujaot, lattialankkujen mittasuhteet, kellariholvien tiilet ja vintin eristeet ovat tämän historiikin sanoja ja lauseita. Olohuoneen tapettikerrosten arkistosta löytyvät kaikki 1900 -luvun tyylisuuntaukset varhaisesta jugendista vuosituhannen viimeisten vuosikymmenten rustiikkiin.
Keittiön pintarakenteita purettaessa paljastui kenties ällistyttävin yllätys: vanhanaikaisella koukeroisella kaunokirjoituskäsialalla riipustettu graffiti. Meille tuntemattomaksi jäävä turhautunut rakentaja on kirjannut tuskaiset tuntonsa väliseinälaudoitukseen, taistellut lyijykynä aseenaan aikaa ja unohdusta vastaan, jättänyt jäljen itsestään. Remontin edetessä laudoituksen päälle kiinnitetty puukuitulevy peittää jo taas kirjoituksen. Sinne piiloon purkaus saa jäädä, vanhan talon tarinajuonen yhdeksi säikeeksi, muistoksi menneestä, viestiksi tulevaan.