Lilla Ljuva

Kun Nina Wiklund kävi ensimmäistä kertaa pienessä, asumattomassa, vuonna 1902 rakennetussa talossa, se vaikutti surulliselta ja hyljätyltä, mutta jokin talossa teki häneen kaikesta huolimatta vastustamattoman vaikutuksen. Edessä oli riskialtis valinta, joka ilman muuta vaatisi niin rahallisia kuin ajankäytöllisiä investointeja, mutta kotiinpalatessaan hän sanoi itselleen: nyt on vain uskallettava! Vuosi oli 2024.

Synkkä mökki alkoi vähitellen herätä henkiin Ninan huolehtivassa käsittelyssä, kun joka kolo ja nurkka sai huomiota. Pikkuhiljaa taloon saatiin juokseva vesi ja kylpyhuone, ikkunat ja pinnat korjattiin varoen, pala palalta, uusi takaovi asennettiin paikalleen ja sisäseiniä rakenneltiin. Munakoisonvärinen kaakeliuuni on valkoisen alkuperäisuunin kopio. Sille löydettiin takapihalta täydennykseksi aiemmalle kuuluneet luukut. Sisustuksen ja puutarhan yksityiskohdat on tarkkaan mietittyjä ja valittuja ja ne muodostavat ainutkertaisen miljöön joka suunnasta löytyvine katseenvangitsijoineen. Hanke on kaukana valmiista, seuraavana vuorossa ovat sähkötyöt.

Tärkeintä on ollut tuoda kerran niin yksinäiseen taloon lämpöä ja eloa ja siitä onkin kehkeytynyt turvallinen ja vieraanvarainen koti Ninalle ja Pekka-kissalle. Erityisen paljon Nina nauttii tunnelmallisesta valosta kunnostetussa, viihtyisässä kodissaan eikä yksin hän ole tätä mieltä – Lilla Ljuva nimittäin äänestettiin muutama vuosi sitten yhdeksi Suomen kauneimmista kodeista.