Artikkeli ismo.hakkinen@sitowise.com

Villa Pydénin rakennutti leipurimestari, kauppias ja Loviisan pormestari Gustaf Wilhelm Lindfors 1880-luvun alussa nykyisen Mariankadun ja Pitkäkujan kulmaan, jonka osoite on nykyisin Mariankatu 6, mutta silloin se oli vielä Suuri Rantakatu 8. Hän oli saanut kiinnikirjat kyseisen korttelin kahdelle muulle tontille jo 1872 ja Villa Pydénin osalta 1879. Lindfors oli tuolloin reilut 40-vuotias ja kolmatta kertaa naimisissa. Lindforsin kuoltua vuonna 1900 Villa Pydén jäi hänen nuoremmille pojilleen Knutille ja Arturille. Knutin varhaisen kuoleman jälkeen 1906 kiinteistön osaomistajaksi tuli vanhempi velipuoli Uno Lindfors.

Sekä Uno että Artur ”Atte” Lindfors olivat sotilasuralla. Liiketoimet ja hyvä taloudenpito eivät heiltä kuitenkaan sujuneet, sillä he ajautuivat konkurssiin vuonna 1917. Velkojat ottivat haltuunsa Villa Pydénin ja myivät sen Kondrad Gustafssonille, jonka suvun hallussa kiinteistö oli vuoteen 1972. Silloin Björn Gustafsson ja Svea Ekqvist (os. Gustafsson) myivät rakennuksen tontteineen kiinteistöyhtiölle, jonka kautta se päätyi 1990-luvun lopulla Loviisan Palvelutalosäätiön omistuksen ja muutettiin nelipaikkaiseksi hoitokodiksi liikuntaesteisille. Kiinteistöyhtiön aikeena lienee ollut purkaa tontilla olleet rakennukset ja rakentaa tilalle kerrostalo, mutta yleisesti heikot talousnäkymät ja päättäväinen rakennussuojelu vesitti sellaiset suunnitelmat. Onneksi!

Veljekset Pydén – Ensimmäiset pitkäaikaiset vuokralaiset

Lindforsit tai Gustafssonit eivät tiettävästi asuneet Villa Pydénissä. 1890-luvun loppupuoliskolla taloon muuttivat vuokralaisina veljekset Karl Fredrik (synt. 1871) ja Adolf Edvard Pydén (synt. 1873). Pydénit asuivat talossa vuokralaisina ehkä jopa1930-luvulle asti, ja heidän mukaansa rakennus on nyt saanut uuden nimensä.

Karl Fredrik oli naimisissa Maria Pydénin kanssa ja heillä oli ottotytär Gurli. Karl Fredrik mainitaan 1894 paikallislehdessä asevelvolliseksi ja palveluksen aikana Maria-vaimo ja Gurli-tytär asuivat Adolf Edvardin -veljen kanssa osoitteessa Suuri Rantakatu 30. Seuraavana vuonna Adolf Edvard mainitaan niin ikään asevelvolliseksi ja räätälioppilaaksi, vaikkei hän koskaan sitä ammattia tiettävästi harjoittanut.

Asepalveluksen jälkeen Karl Fredrik sai työpaikan Loviisan kylpylän vahtimestarina ja monenlaisten huvitusten järjestäjänä. Lindfors toimi tuolloin kylpylän talousjohtajana, joten miehet tutustuivat toisiinsa ja Lindfors vuokrasi talon Suurelta Rantakadulta Pietarissa kasvaneille veljeksille. Pydénit olivat erittäin kielitaitoisia, sillä kumpikin nuori mies puhui sujuvasti ruotsia, suomea, venäjää, saksaa, ranskaa ja englantia. Kielitaidosta olikin varmasti hyötyä kylpylän kansainvälisten vieraiden palvelussa.

Villa Pydén oli jaettu tuolloin kahdeksi asunnoksi. Karl Fredik asui vaimoineen ja tyttärineen kadun puolella ja Adolf Edvard pihan puolella olevassa pienemmässä asunnossa.

Dramaattisia käänteitä

Karl Fredrik kuoli yllättäen kesällä 1903 vain 32-vuotiaana. Perunkirjassa mainitaan talon vuokraksi sata markkaa kuukaudessa, mikä on nykyrahassa noin 600 €. Vainaja jätti jälkeensä aika vähän rahaa, joten nuoren lesken oli elätettävä itsensä ja tyttärensä. Maria alkoi pitää maitokauppaa ja muutti Itäiselle Tullikadulle. Siellä hän piti myös paria kolmea koulupoikaa täyshoidossa ja hankki siten lisätuloja. Maria Pydén menestyi ja perusti 1919 jopa kahvila-ravintolan osoitteessa Aleksanterinkatu 15. Adolf Edvard jäi puolestaan Suurelle Rantakadulle ja muutti kadun puoleiseen, suurempaan huoneistoon. Hän oli perinyt veljensä paikan kylpylän vahti- ja hupimestarina ja kadulle avautuvaan liikehuoneistoon hän perusti vuokrahuonevälityksen kylpylävieraille. Hän myi siellä myös puhelinkoneita.

Kesäkuussa 1918 Adolf Edvard joutui purjehdusonnettomuuteen. Hän oli kahden kylpylävieraan kanssa purjehdusretkellä Loviisanlahden suulla, kun vene yllättäen kaatui ja miehet joutuivat veden varaan. He tarrautuivat vedessä lepäävään mastoon veneen ajelehtiessa rantaa kohti. Jossakin vaiheessa ranta vaikutti olevan niin lähellä, että toinen kylpylävieras uskaltautui uimaan sitä kohti. Mies uupui kuitenkin kesken matkan ja myöhemmin hänet löydettiin hukkuneena. Sillä välin Adolf Edvard ja toinen mies oli noukittu pahasti kylmettyneinä ohi purjehtineeseen veneeseen ja tuotu takaisin Loviisaan. Onnettomuudesta raportoitiin seikkaperäisesti paikallislehdessä.

Lanko ja käly – hyvät ystävät loppuun asti

Adolf Edvard ei mennyt koskaan naimisiin, mutta langon ja kälyn välit olivat läheiset. Heillä oli yhteisiä harrastuksia ja heidät mainitaan toimineen Loviisan taideseuran johtokunnassa 1914. Adolf Edvardin kuolinilmoituksessa vuonna 1938 mainitaan ensimmäisenä Maria ja sitten Gurli Wallén, tytär Pian ja aviomies Birger. Loviisalaiset arvostivat Maria Pydéniä uutterana ja kunnianarvoisena henkilönä ja hänen mielipiteitään siteerattiin paikallislehdessä vielä 1940-luvun puolivälissä.

Villa Pydénin pihan puoleiseen asuntoon muutti 1904 Hulda Löfberg, joka ilmoitti ompelijattaren palveluista paikallislehdessä. 1910 siinä asui 23-vuotias herra Arvid Rönnberg Kirkkonummelta, joka ilmoitti lehdessä piian tarpeesta, ja pari vuotta myöhemmin herra A. Elgström, joka halusi myydä lastenvaunut. 1925 rouva Lindholm etsi koulutyttöä tai pientä koulupoikaa mielellään täysihoitoon ja tarjosi apuaan läksyjen tekemiseen, mutta kyse voi olla paikallislehden painovirheestä, sillä Selma Lindholm asui Suurella Rantakadulla numero 12. Vuonna 1946 Villa Pydénissä asui Loviisan seurakunnan varainhoitaja C. Hixén, joka piti siellä köyhäinapuun liittyvää vastaanottoa.

Villa Pydénin rakennusvaiheita

Villa Pydénin alkuperäinen suunnitelma ei ole tiettävästi säilynyt jälkipolville, mutta Loviisan rakennusvalvonnan arkistossa on kaksi muutospiirustusta 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Ensimmäisessä esitetään portaikon lisäämistä Suuren Rantakadun puoleiseen julkisivuun ja ikkunan korvaamista pariovilla, jotta salia voidaan käyttää liikehuoneistona. Tässä vaiheessa katujulkisivussa oli vain kolme ikkunaa. Talon L-muotoinen runko vastaa nykyistä rakennetta ja pohjois- ja itäsiipien ”kainalossa” oleva kuisti vastaa 1900-luvun lopulla otetuissa valokuvissa olevaa rakennetta. Pohjoissiiven päädyssä on ikkuna, joka sittemmin peitetty.

Toisessa muutospiirustuksessa lisätään kadun puoleiseen julkisivuun neljäs ikkuna ja itäsiiven päätyyn suuri lasiveranta. Piirustuksen mukaan pohjoissiiven päädyssä on ollut toinenkin ikkuna, jota esitetään poistettavaksi. Talo on jaettu kahdeksi asunnoksi, joilla on yhteinen porstua. Pihan puolella on huone ja keittiö sekä em. lasikuisti. Kadun puolella kolme huonetta ja keittiö sekä yhteys entiseen saliin, joka oli muutettu liikehuoneistoksi. Myöhemmin pihan puolella oleva lasikuisti korvattiin puolta pienemmällä vastaavalla rakenteella, jonka jäljet ovat edelleenkin pihan puoleisessa julkisivussa. Ikkunat on uusittu todennäköisesti joskus 1920- tai 1930-luvulla, mutta 1800-luvun lopun T-karmi ja ruutujako on säilynyt.

Tontin pohjoissivulla oli alun perin pitkänomainen, puinen ulkorakennus ja se näkyy vielä 1930-luvun ilmakuvissa. 1955 se korvattiin funktionalistisella lisärakennuksella, jossa oli pukuhuone ja peseytymissauna, autotalli, kaksi halkoliiteriä ja käymälä. Julkisivuissa oli kaunis terastirappaus ja ikkunanpuitteet olivat lakattu ja ovet tervattu. Peltikatto oli maalattu kuparinvihreäksi.

Vaihteleva värimaailma

Villa Pydénin väritys on vaihdellut vuosikymmenien aikana. 1930-luvun ilmakuvat viittaavat valkoiseen tai vaalean harmaaseen sekä vähän tummempiin kuten esimerkiksi okran ruskeisiin nurkkalautoihin ja ikkunanpokiin. 1800-luvun lopulla olikin tyypillistä, että puukaupungissa sijaitsevan talon pääväri oli vaalea ja nurkka- ja ikkunalaudat vähän tummempia. 1990-luvulla otetuissa valokuvissa päävärinä oli tummanvihreä ja nurkkalaudat ja ikkunapokat olivat valkoiset. 1990-luvun lopulla pääväriksi valittiin lohenpunainen, nurkka- ja ikkunalaudat olivat harmaat ja ikkunapokat valkoiset. Kolmiväriyhdistelmä on kulttuurihistorialliselta kannalta oikeanlainen, kun kaksiväriyhdistelmä peilaa pikemminkin 1900-luvun lopun ihanteita. Raaputtamalla tehdyssä väritutkimuksessa nykyisen värin alta ei monin paikoin löytynyt muita värejä, mikä kielii siitä, että julkisivuverhoilua uusittiin 1990-luvun lopulla. Yhdestä kohtaa panelointia löytyi kuitenkin fragmentteja raaputetusta vihreästä väristä sekä sen alta okralla taitettu vaalean harmaa.