Allt har sin tid. Den slutsatsen kommer jag till då jag ser tillbaka på tolv år i huset på Trädgårdsgatan 26. Vi har kallat Kyrkan då vi hållit öppet under Lovisa Historiska Hus-dagarna. Namnet har förvillat, för huset liknar ju inte ens en kyrka. Men metodistförsamlingen...

Eivät ole vuodet veljiä keskenään – eivätkä talvet varsinkaan. Aikamoisen arktisiin tunnelmiin saatiin herätä tammikuisena aamuna. Puhuri itse, talven henki, on ollut liikkeellä koko yön. Unenpöpperöisenä eteisen ikkunaan vilkaistessani kuvittelen, että kuistilla värjötellyt joulukuusi pyrkii sisään lämmittelemään. Avatkaa ihmeessä, täällä on kylmä! Ulko-ovelta kurkatessani tiedän heti, mihin...

Vanhan talon kunnostaminen on hidasta puuhaa. Pitkästä aikaa on jotakin valmistumassa: kylpyhuoneen kynnys. Vihdoin, totean painokkaasti, sillä kylpytila on tosiasiassa ollut käytössä jo parikin ajastaikaa. Vain kynnys on puuttunut, siis lattiatasosta kohoava ovenkehän alaosa. Menoreitille sijoitettu lauta, jota tuskin huomaan, kun se on paikallaan –...

Myöhäissyksyn venyessä epämääräiseksi, almanakassa määrittämättömäksi sadekaudeksi, hämärän ja pussipimeän vuorotellessa ja valon loistaessa poissaolollaan en ole innokkaimmillani pyrkimässä ulkoaskareisiin. Viihdyn sisällä. Kuljeskelen huoneesta toiseen ilman varsinaista agendaa. Vaikka marraskuun ikkunat tarjoavat minimalismia ja harmaaskaalaa, niinpä vain unohdun mietteissäni katselemaan kaamoshämärässä torkkuvaa puutarhaa, haaveilemaan, muistelemaan. Voi, että...

Ilmoittauduimme mukaan Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan ensimmäistä kertaa viime vuonna. Hämmästyin, kun eräs tuttavani suhtautui aikeeseemme epäillen: onko se teidän talonne edes oikeasti vanha talo – sehän paloikin pahasti 1970 -luvun lopulla?...