Rautaparta

Kun myyntiin tuli viehättävä tontti Kymijoen rannalta, päätti Kaleva ostaa sen. Mielessä oli virinnyt suunnitelma siirtää vanha hirsitalo Ruotsinpyhtäälle. Kysely sopivasta rakennuksesta näytti tuottavan vesiperän, mutta sitten Joroisilta tarjottiin ostettavaksi pitkään tyhjillään seissyt talovanhus. Rautaparraksi jo vuosisatoja sitten alkuperäisten asukkaidensa mukaan nimetty talo on seissyt nykyisellä paikallaan vuodesta 2008.

Tärkeänä kimmokkeena rakentamishankkeeseen ryhtymiselle oli siis sopivan jokivarsitontin löytyminen. Paikka, jossa aiemmin oli sijainnut myllärin mökki, selvästikin odotti taloa. Pihapiirin tunnelma viehättää Kalevaa eikä hän halua muokata ympäristöä kuin sen, mikä on välttämätöntä.

Siirretyn rakennuksen kohdalla pätee sama, mikä muihinkin vanhoihin rakennuksiin: tekemistä riittää eikä koskaan tunnu tulevan valmista. Kalevan kodissa perusasiat ovat kunnossa ja tilaa tarpeeksi, vaikka yläkerran ja kellarin remontit odottavat vielä toteutumistaan.

Rautaparran henki on hyvä. ”Tietenkin”, toteaa Kaleva. ”Hyvä henki ja tunnelma syntyvät aidoista materiaaleista ja tarkoituksenmukaisista työtavoista. Tätä rakennusta ei ole pilattu nykyajan härpäkkeillä. Työn jälki ja talon historia näkyvät seinissä.”