Puutarhakatu 24:ssä sijaitseva talo on verhoiltu yltä, päältä rakennustelinein. Aikamoisen temppuradan kautta on Jesper Lökforsin ja Johanna Karlssonin puikkelehdittava kulkiessaan edes takaisin remonttityömaallaan.

Talo on saamassa uuden katon. Johanna esittelee vaaleina hohtavia vasoja, jotka kirvesmiestaitoiset remontoijat ovat itse veistäneet vanhaan malliin. Ilmat eivät aivan varsinaisesti ole suosineet kattohanketta tänä oikullisten säiden kesänä. Kun viikkokausia jatkunut sade lopulta taukosi taivaallisten vesivarastojen ilmeisesti viimein tyhjennyttyä, alkoi kaikki aiemmat lämpöennätykset haastava helle. Mutta katoltahan voi palata telineitä pitkin maan tasalle, mikäli porotus käy sietämättömäksi ja ryhtyä muuhun puuhaan – tekemistä työmaalla riittää.

Jesper ja Johanna itse suhtautuvat niin ilmojenhaltijan oikkuihin kuin muihinkin remontointiin väistämättä kuuluviin yllätyksiin ja viivytyksiin kokemuksen tuomalla tyyneydellä. Tämä talohanke ei suinkaan ole heidän ensimmäisensä. Tavoitteena on nyt tehdä katto valmiiksi, toteaa Johanna kysyessäni aikatauluista. Jesper nyökkäilee. Meillä ei ole mikään kiire. Tekemisestä on tarkoitus myös nauttia. Tämä on meille elämäntapa.

Syvennymme salin pöydän ääreen siirryttyämme juttelemaan sisätilaa ja huonejakoa koskevista suunnitelmista. Salin seinästä osa on avattu hirsikertaan asti. Kaivettiin sieltä esiin tapettikerroksia, kun halutaan mahdollisuuksien mukaan laittaa samantyylistä, mitä ennen on ollut. Keittiö on tarkoitus siirtää pihanpuoleisesta päädystä kadun varteen, sillä talon suojaisin ja rauhallisin tila halutaan varata makuuhuoneelle. Puuhella kyllä siinä muutoksessa menetetään, mikä on tietysti harmi, pohtii Johanna. Talon kauniit kaakeliuunit on ilman muuta tarkoitus säästää.

Johanna ja Jesper levittävät pöydälle kuva-albumin ja tekstidokumentin, jotka saivat talokauppojen yhteydessä. Kaikessa lyhykäisyydessäänkin 1780-luvulta alkava historiikki välittää koskettavan tarinan ihmisistä, jotka elivät kerran tällä paikalla, heidän askareistaan, pyrkimyksistään ja kohtaloistaan. Varhaisimmista vaiheista tallentuneissa tiedoissa kerrotaan vain tontista ja sen asukkaista eikä siihen sisälly tarkkaa ajoitusta nykyisen Brottaksen rakentamisesta.

Tontin omistus on siirtynyt milloin kaupan myötä, milloin perittynä, toisinaan harkiten, joskus pakon edessä. Taloa on laajennettu, kohenneltu ja kunnostettu, siinä ovat asuneet niin perhekunnat kuin muunlaisen sidoksen yhteen liittämät ihmiset: Lovisa-laivan ensimmäisellä Cadizin purjehduksella mukana olleesta merimies Hallmanista suutarimestari Mobergiin perheineen ja oppipoikineen ja edelleen kollegiasessori af Enehjelmin Sofia-leskeen, jonka seuraksi taloon muuttivat sukulaisnaiset Katrina ja Emeli… Niin, ja asuihan Puutarhakatu 24:ssä aikanaan myös eräs Verner Weckman, jonka mukaan talo sai nykyisen nimensä. Mutta tämä tarina loppuu tähän ja Weckmanista lisää toisen kerran.