Monimuotoisia ikkunoita vaihtelevine ruutujakoineen, listoja ja kuvioleikkauksia, kulmia ja ulokkeita, pylväitä, friisejä, ornamentteja… Vuoden 2025 Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman teema haastaa tarkentamaan katseen yksityiskohtiin, rakennuksista löytyviin pikkuhienouksiin. Kaikkeen siihen vanhoille rakennuksille luonteenomaiseen, mikä ihastuttaa ja kielii menneiden polvien rakentajien ja rakennuttajien ilmaisuhalusta, kekseliäisyydestä, taidosta, viitseliäisyydestä… Ajan hengestä, ”kauniista turhuudesta”, jota nykyisyydessä olemme jääneet kaipaamaan?

Maailma ja rakentaminen ovat muuttuneet meidän aikanamme enemmän ja äkillisemmin kuin tuhansina vuosina sitä ennen, toteaa Panu Kaila Talotohtori -kirjassaan ja jatkaa pohdintaa kysymyksellä, johon itse myös vastaa: ”Mitä yhteistä on kahdella suomalaisen kirkonkylän asuintalolla, jotka edustavat vuosisatamme alku- ja loppupuolta? Ei juuri mitään.” Hirsistä veistetty laudoituksella suojattu puutalo ja tehtaalla valettu tiilipinnoitettu elementtitalo eroavat toisistaan ihan kaikessa. Esteettisessä mielessä olennaisinta lienee suhde yksityiskohtiin, mietin kyseisen taloparin kuvaa katsellessani. Vaikka juuri tässä kuvattu näkymä on minulle vieras, kontrasti on valitettavan tuttu.

Parin vuosisadan saatossa 1700-luvulta lähtien tyylikausi on seurannut toistaan jättäen jälkensä ja merkkinsä aikansa rakennuksiin. Ilman tyylikausien syvempää tuntemustakin voi yksityiskohtien perusteella päätellä ainakin jotakin rakennuksen iästä ja vaiheista. Tai sitten ei – moni ajanhampaan nakertama talovanhus on kolhujen ja korjausten seurauksena muokkautunut alkuperäisestä poikkeavaksi. Jokainen asukas muuttaa jotakin ja varsinkin rakennuksen sisällä näkyy historian kerroksellisuus.

Pikkukaupunki Loviisassa suurin osa vanhoista rakennuksista on omakotitaloja. Talon lisäksi kokonaisuuteen kuuluu yleisesti piha ja sen myötä kosolti yksityiskohtia: portti, kulkutie, ulkorakennus, huvimaja, istutukset. Näitäkin kannatta katsoa! Pihojen ja puutarhojen suhteen perinne taitaa olla vielä huomattavasti katkonaisempaa ja kirjavampaa kuin talojen, joiden rakentaminen on ollut luvanvaraista ja joiden suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyviä dokumentteja on sentään tallennettu arkistoihin. Niinpä ”kansatieteilijä ja sosiologi löytävät nykypihoista elämänmuotojen sekoittumista: kartanon huvimaja työläiskaupunginosan pihalla, hirsiaitta funkishuvilan pihalla… Sääty-, perinne- ja tyyliasioita voi noudattaa tai unohtaa ne tietoisesti. Aina pihan ilmeeseen vaikuttavat kuitenkin maantieteellinen sijainti, ilmasto ja geologia.”

”Vanhasta talosta pidetään sen tunnelman takia, puhutaan talon hengestä. Yhtä tärkeä on paikka: pihapiiri ja miljöö.”

Kursivoidut sitaatit:

Rinne Hannu. 2010. Remonttikirja. WSOY, s. 20, s. 54-56.

Kaila Panu. 2003. Talotohtori. WSOY, s. 11.

Teppo-Pärnä Viri. 2008. Portilta porraskivelle. Rakennusperinteen ystävät, s. 60.