Etikett: Suojelija

Anna Brotkin, näytelmäkirjailija, käsikirjoittaja, elokuva- ja tv-kirjoittamisen opettaja, kolumnisti, esseisti, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Vuoden alumni, puolivuotiaan vauvan äiti ja Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman suojelija vuonna 2026… Nuoresta iästään huolimatta Anna on ehtinyt aikaansaada paljon, tullut laajalti tunnetuksi medioiden välityksellä ja epäilemättä vaikuttanut monen ihmisen elämään ja ajatuksiin.

Elokuva- ja tv-kirjoittamisen parissa minulla on sellainen olo, että olen kotona. Kirjoittajan ääneni saa olla juuri sellainen kuin se on ja uskallan kirjoittaa vapautuneesti. Rakastan työtäni valtavan paljon ja koen olevani todella onnekas saadessani tehdä tätä ammatikseni, toteaa Anna eräässä esittelyssä*.

Mutta millainen on Annan suhde kotona oloon, kotiin ja asumiseen aivan niiden perimmäisessä ja konkreettisessa merkityksessä?

”Olen asunut suurkaupungissa ja maaseudulla pienissä kylissä. Koti ja asuinpaikka ovat minulle hyvin merkityksellisiä.” Anna luettelee eri vaiheissa tutuiksi tulleita elinympäristöjään: Hyvinkää, Jyväskylä ja Helsinki Suomessa, Bryssel Belgiassa, normandialainen maalaiskylä Ranskassa… Ja jatkaa sitten yllättäen: ”Kiinnyn paikkoihin. En halua muuttaa. Tykkään pysyvästä, koti ja tuttu ympäristö ovat minulle tärkeitä.”

Anna tunnustautuu esteetikoksi. Maalaukset, veistokset ja lasiteokset kaunistavat hänen kotiaan, jossa niin perityt ja puolison valmistamat esineet ja huonekalut kuin kirppareilta hankitut vintage-löydötkin synnyttävät kerroksellisuutta ja edustavat historiaa ja tarinoita. Puolisonsa kanssa Helsingissä vanhaa omakotitaloa kunnostavalle Annalle rakennuksen iällä on väliä: talon henki viihtyy vanhassa ympäristössä. ”Ei purkua, vaan korjaamista”, tiivistää Anna suhteensa rakennetun ympäristön kohtalonkysymykseen.

”Kaikilla paikoilla ja rakennuksilla on oma henki. Se on minulle tärkeä lähtökohta, jota töissänikin mietin ja yritän tavoittaa. Valo, tuoksut… Mutta myös ihmiset, naapurit ja yhteisöt vaikuttavat siihen, millaisena henki ilmenee. Jotakin mystistäkin siinä on, henki ei synny vain näkyvillä olevasta, vaan myös eetoksesta, kulttuurista. Talon henki viihtyy vanhassa rakennuksessa.”

Anna Brotkin muun muassa**

On valmistunut Aalto-yliopistosta vuonna 2017, elokuva- ja tv-käsikirjoituksen pääaineesta.

Tunnetaan luomastaan Aikuiset-tv-sarjasta, joka on voittanut sekä  Venla- että Sylvi-palkinnon. Lisäksi hänet on palkittu mm. Helsingin kaupungin Vuoden taiteilija -palkinnolla sekä kulttuuriministerin Suomi-palkinnolla.

Ollut mukana kirjoittamassa monia komediasarjoja, mm. Rakkaat lapset, Rehtori, Jättekiva ja Modernit miehet.

Kirjoittanut Q-teatterissa esitetyn näytelmän Uuteen nousuun – laman lasten nousu ja tuho yhdessä Juho Mantereen kanssa. 

Kirjoittanut tietokirjan Aikuiset (The Bible) jossa hän avaa Aikuiset-sarjan käsikirjoitusprosessia.

*https://sunklo.fi/2024/09/04/mina-toissa-kasikirjoittaja-anna-brotkin/

**https://sunklo.fi/2024/09/04/mina-toissa-kasikirjoittaja-anna-brotkin/

Syntyjään Turunmaan saaristolainen ja enimmän osan elämästään lounaisessa Suomessa asunut Tomas Björkroth on pian vuoden ajan ehtinyt katsella loviisalaisnäkymiä kaupunginjohtajan silmin. Olen vieraillut ahkerasti Loviisan eri kulmilla tutustumassa paikkoihin ja ihmisiin ja rakentamassa verkostoja, hän kertoo Wanhat Talot -tapahtuman merkeissä sovitun tapaamisen alkajaisiksi.

Työn myötä Loviisasta tuli hänen toinen kotikaupunkinsa. Kun Paraisilla sijaitseva omakotitalo kuitenkin edelleen kokoaa eri tahoilla opiskelevat ja työskentelevät perheenjäsenet mahdollisuuksien mukaan saman katon alle, merkitsee asumisratkaisu myös matkustelua kahden kaupungin välillä – kahden rannikon välillä. Meren äärellä koko elämänsä eläneelle meri on eräänlainen itsestäänselvyys, jotakin mitä ilman ei voi kuvitella olevansa. Toisaalta myös Pohjois-Karjala on tullut perhesiteiden myötä tutuksi niin Tomas Björkrothille itselleen kuin nyt jo aikuisiksi kasvaneille lapsilleenkin, mitä hän kertoo suuresti arvostavansa.

Loviisan rakennukset ja kaupunkikuva nousevat luonnollisesti yhdeksi tapaamisemme puheenaiheeksi. Arvonsa mukaisesti kunnostettu raatihuone ja aivan erityisesti sen suuri sali, jossa istumme keskustelemassa, saa vuolaasti kiitoksia. Selväksi käy, että kaupunginjohtajalla on silmää tämänkaltaiselle kauneudelle. Vähättelemättä mitenkään alakaupungin merkitystä mietin Loviisan toria ympäröivien rakennusten muodostamaa kokonaisuutta… Onkohan tämä suomalaisittain melko ainutlaatuinen pikkukaupungin keskusta jäänyt kenties vaille ansaitsemaansa huomiota? Hyvä kysymys!

Kylien kaupungista puhuttaessa keskustelu kääntyy Mikael Agricolan elämän ja merkityksen pohdinnaksi. Olen jäänyt miettimään, miksi Agricola ei ole saanut arvoistaan asemaa ja paikkaa muiden suomalaisten merkkimiesten rinnalla. Niin Suomen kielen kehittäjä kuin hän olikin, voisi olla tarpeen tuoda hänen elämäntyötään enemmän esiin myös ruotsinkielisessä mediassa. Tässä parhaansa tehneet paikalliset voimat voisivat tarvita valtakunnantason vetoapua.

Seutukunnalta löytynyt moninainen aktiivisuus ja aito yhteisöllisyys ovat hämmästyttäneet uutta loviisalaista. Myös kulttuuritarjonnan runsaus ja paikallisvoimin toteutettujen tapahtumien kirjo saavat kiitokset. Entäpä Loviisan suurin vuotuistapahtuma, mitä mahtaa kaupunkimme isä siitä ajatella?

Vastaus tähän taisi paljastua jo LWT-yhdistyksen hallituksen kysyessä, haluaisiko kaupunginjohtaja ryhtyä tapahtuman suojelijaksi. Epäilemättä ajatus konkretisoituu lähikuukausien aikana Tomas Björkrothin monenlaisten toimien muodossa.