Loviisan Wanhat Talot yhdistyksen hallitus valitsi vuoden 2026 ensimmäisessä kokouksessa uudeksi puheenjohtajakseen Eija Keckmanin. Tapahtumaan sen alkuvuosista lähtien osallistunut Eija vastasi muutamaan kysymykseeni kokonaisella tarinalla, josta tähän olen poiminut joitakin otteita.
Aina minulla on ollut kaipuu vanhoihin taloihin.Yks päivä asun tällaisessa, ilmoitin ystävättärelle, kun 16-vuotiaina yhdessä kuljettiin ihmettelemässä Porvoon vanhan kaupungin rakennuksia.
Ensikosketuksen ja oppikurssin perinnettä kunnioittavaan tekemisen tapaan Eija sai kunnostaessaan Porvoon Kirkkokadun varteen 1700-1800 -lukujen taitteessa noussutta talovanhusta. Siihen Eija oli 1980-luvulla asettumassa perheen perustettuaan. Elämävaihe vanhassa kaupungissa jäi kuitenkin lyhyeksi, kun monet haasteet ja käänteet kuljettivat häntä uusiin paikkoihin, uusiin taloihin ja koteihin.
Puutarha-alan opinnot ja niihin liittyvät harjoitteluperiodit Englannissa avasivat kauneudesta hurmaantuvalle Eijalle seuraavalla vuosikymmenellä kiehtovan maailman. Kuljin Keski-Englannin maaseudulla kuin Liisa Ihmemaassa: Kyliä kylien perään, kartanoita ja linnoja puutarhoineen… Iso-Britannia on oikeasti maailman suurin ulkoilmamuseo! Englantilaiselle puutarha on rakkaudella vaalittu ylpeyden aihe. Inspiraatiota oman puutarhan laittamiseen haetaan viikonloppuisin yksityisten tai säätiöiden omistamista puutarhoista. Juuri tällaisiin vierailupuutarhoihin suuntautuneilla retkillä syttyi Eijan intohimo värikylläistä, maalauksellista ja samalla maanläheistä Cottage Garden -tyyliä kohtaan.
Valmistumisensa jälkeen 2000-luvun alkuvuosina oli Eijalla monta rautaa tulessa. Televisiossa pyöri oma Pioni-ohjelma, luennoille ja messuille piti reissata milloin mihinkin päin Suomea, puutarhasuunnitelmat ja kirjahankkeet muhivat mielessä, tyttäret ja koiratkin vaativat osansa ajasta ja jaksamisesta. Hektisen menon keskellä alkoi versoa haave omasta tuvasta ja suomalaiselle maaperälle perustetusta Cottage Gardenista, paikasta, jossa sielukin saisi levätä. Seurasi etsintää ja kiertelyä myyntikohteissa.
Tästä kaikesta tietämättömän, Ahvenkoskella sijaitsevan pienen punaisen torpan kohtalossa oli tapahtumassa käänne. Kuin sadun prinsessa se oli vuosikaudet uinunut piikkisten ruusupensaiden suojassa yksinäisenä ja lähes hyljättynä, kunnes eräänä päivänä remonteilla pilattuja taloja kyllästymiseen asti Porvoon-seudulla katsastaneen Eijan puhelimeen tuli soitto: Ruotsinpyhtäällä 1880-luvulla rakennettu, metsän laitaan tyhjilleen jäänyt torppa saattaisi tarjoutua ostettavaksi!
Kun Eija ensi kertaa astui torpan kynnyspuun yli, hän tiesi heti: tässä se on! Pitkä ja mutkainen reitti oli kuitenkin vielä kuljettavana ennen kuin torpasta tuli Eijan oma. Kaupat tehtiin lopulta Wanhassa Wara Parempi -tapahtuman syntyvuonna 2005 ja heti seuraavasta kesästä lähtien Torppa puutarhassa on joka elokuu avannut ovensa LWT-vierailukohteena. Kuinkahan moni kävijä on vuosien saatossa torpan nurkalle ehdittyään henkäissyt kuin Eija ensivisiitillään: mitkä kivet!
