Tähtikohde Villa Degerby

Kun Aulis ja Asta vuonna 1996 ostivat talon Degerbynkadulta, edessä oli mittava ja vuosia kestävä remontti, jonka yhteydessä rakennuksen tilat kunnostettiin kellarista kattoon. Ideana remontissa oli selvitä mahdollisimman helpolla ja samalla kunnioittaa kaunista ja hyvin tehtyä, myös asemakaavalla suojeltua rakennusta.

Nyt, lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin, Villa Degerby on yksi Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman tähtikohteista – ymmärrettäköönpä maininta huomionosoituksena monivuotisesta toiminnasta LWT-kohteena tai tunnustuksena onnistuneesta kunnostusprojektista.

Alun perin ilmeisesti 1908 valmistuneessa talossa oli kolme keittiön ja kamarin käsittänyttä asuntoa, kylmä vintti, joka myöhemmin oli otettu asuinkäyttöön. Asunnot oli yhdistetty ja yhdestä keittiöstä oli tehty saunaosasto. Sen lattia oli täysin romahtanut, joten remontti aloitettiin sen korjaamisesta. Välttämättömyystilojen ja asuinhuoneiden valmistuttua jatkettiin ulkopuolen kohentamisella.

Yläkertaan pihan puolelle puhkaistiin ”kottarainen” ja parveke. Seinät maalattiin, katto korjattiin, piharakennusta ja rakenteita kohennettiin. Iso työ on ollut myös pihan ja puutarhan kehittäminen, josta Asta on vastannut: on pitänyt mm. poistaa isoja puita, pengertää raja-alueita, perustaa kulkuväyliä ja uudistaa suuri osa kukista ja muista kasveista. Vaikka pihassa on töitä tehty, niin puutarhan ”entistäminen” on kuitenkin vielä  kaukana tavoitteesta.

Innostuin arkadeista eli katetuista pylväskäytävistä viimeistään 1980-luvulla. ”Degsussa” oli alun perinkin aika hyvä terassi, mutta sitä jatkettiin lasikuistilla käytettyjä ikkunoita hyödyntäen. Myös varastolle tehtiin oma arkadi.

Aulis Tynkkynen lehteilee keittiön pöydän ääressä A Pattern Language -teosta* ja avaa sen sivulta, jolta löytyy rakennuksen arkkityyppistä ideaa havainnollistava hahmotelma. Sen on piirtänyt itävaltalaissyntyinen, Berkeleyn yliopiston professorina toiminut arkkitehti Christopher Alexander.

Yksi aikamme suurmiehistä, niitä harvoja, joiden nimi muistetaan vielä sadan vuoden päästä, toteaa Aulis ja ryhtyy selvittämään a half-hidden garden -käsitteen merkitystä.

Oven ei pitäisi aueta suoraan kadulta, vaan se olisi hyvä sijoittaa kätketymmin. Ensin tullaan portista sisään, sitten kierretään talon nurkalta pihan puolelle puutarhaan ja ulko-ovelle.

Aulis Tynkkyselle Loviisa, sen kaupunkikuva ja rakennuskanta, ovat tuttuja sekä tutkimuskohteena että kotinurkkina. Pikkukaupunki Loviisa historiallisine arvoineen tarjosi 1990-luvulla kaupunginarkkitehtina toimineelle ”tradikselle” antoisan ammatillisen ympäristön ja aineistoa vuonna 2007 valmistuneelle Tori ja pikkukaupunki -väitöskirjalle.

Minulle arkkitehtuuri on isomman avaruuden osa eikä päinvastoin. Koen lohdullisena, että arkkitehtuurin voi nähdä historiallisena jatkumona, mutta myös uutta luovana taiteena ja tieteenä

.

Kursivoidut tekstiosuudet on poimittu keskustelusta Auliksen ja Astan kanssa sekä teoksista:

Tynkkynen. 2024. Arkkitehtuurin syövereissä. Maalaispoika rakentamisen ihmemaailmassa. BoD – Books on Demand.

Tynkkynen. 2024. Loviisa – hyvä pikkukaupunki paremmaksi. BoD – Books on Demand.

* Alexander, Ishigawa, Silverstein. 1978. A Pattern Language. Towns, Buildings, Constructions. Oxford University Press.