Författare: Eija Temmes-Silvonen

  • Hyvästi öljy ja kivihiili, tervetuloa maalämpö tai muulämpö!

    Hyvästi öljy ja kivihiili, tervetuloa maalämpö tai muulämpö!

    Fossiilisista polttoaineista ja hiilidioksidipäästöistä pyristellään eroon kaikkialla maailmassa. Euroopan unionin ilmastolain vuoden 2030 päästövähennystavoite on 55 prosenttia ja ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä on unionia laillisesti sitova tavoite.

    Silmiini osui äskettäin pysähdyttävä uutisotsikko: Historiallinen hetki Helsingissä: kivihiili jäi menneisyyteen – Salmisaaren kivihiilivoimalaitoksen toiminta on päättynyt. Voimalaitoksen sulkemisen myötä Helsingin kaupungin päästöt pienenevät 30 prosenttia. ”Siirryimme 1.4. uuteen aikakauteen paitsi Helsingissä, myös koko Suomessa”, kertoo Helen-energiayhtiön johtaja Timo Aaltonen blogissaan. Voimalan sulkeminen pienentää koko Suomen kasvihuonekaasupäästöjä lähes kaksi prosenttia. Lakiin perustuen kivihiiltä ei ylipäänsä enää ole mahdollista käyttää energiantuotannossa 1.5.2029 jälkeen.

    huutiset/2025/, https://www.helen.fi/blogi/2025/silla-jolla-on-tahtoa-loytaa-myos-keinot-helsinki-viimein-vapaa-kivihiilesta, https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011137179.html

    Mitä isot edellä, sitä pienet perässä – ja joskus toisinkin päin

    Rakennukset käyttävät noin 30 prosenttia Suomessa kulutettavasta energiasta ja niin ikään 30 prosenttia maamme kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu rakennusten lämmityksestä. Päästöjen hillintä perustuu energiankulutuksen pienentämiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen. Öljyn tai maakaasun korvaaminen uusiutuvalla energialla vähentää paitsi päästöjä, myös kustannuksia.

    Tämä soma ja vielä hyväkuntoinen poltin kierrätettiin Pirkanmaalle uusiokäyttöön

    Oman talomme öljypannu varusteineen oli aikansa elänyt, mihin havahduimme vuoden 2019 lopulla. Ankaran pohdinnan jälkeen päädyimme hyväksymään tämän tosiasian – kaikessa harmittavuudessaan, sillä emme olleet talon ostovaiheessa tulleet asiaa ajatelleeksi– sekä selvittämään mahdollisuutta siirtyä maalämpöön.

    Aiemmissa remonttivaiheissa tutuksi tullut ja luotettavaksi osoittautunut paikallinen putkifirma saatiin hankkeen toteuttajaksi. Sopiva lämpökaivon paikka löytyi vain kolmen metrin päästä talon nurkalta. Kun tarvittavat luvat oli hankittu, järjesti putkiliikkeen omistaja paikalle poraajan ja arveli valmista syntyvän kolmessa päivässä. Toisin kävi. Ahkera, vironkieltä puhuva urakoitsija painoi työtä varhaisaamusta yömyöhään – ja valmista tuli. Valittu paikka oli optimaalinen. Ohuen pintakerroksen alla piili syvälle uumeniin ulottuva kallio. Arkioletusten vastaisesti maalämpökaivo syntyy nimittäin kallioon vähemmällä vaivalla kuin pehmeään ainekseen, johon porattaessa syntyvä onkalo on samalla putkitettava.

    Olisiko muinaisaikainen jättiläiseläin syntynyt uudestaan porauslaitteena?

    Kun jääkaapin kokoinen ja näköinen lämmönvaihdin hiluineen ja lisukkeineen oli asennettu kellarin pannuhuoneeseen, hyräytettiin lämpölaitos käyntiin. (Joku koneisiin ja laitteisiin perehtynyt ja ihastunut osaisi kertoa tämän toisin sanoin, mutta summa summarum: systeemi toimi silloin ja toimii edelleen hyvin.) Reilun parinkymmenen tuhannen euron sijoitus ”maksaa itsensä takaisin” kymmenessä vuodessa – maasta tuotettu lämpö kun sinällään on ilmaista. Laitteiden pyörittämisestä sentään aiheutuu jonkin verran kuluja.

    Tervetuloa maalämpö!
    Maalämpösysteemilaitteet päihittävät öljylämpövekottimet mennen, tullen myös estetiikaltaan.

    https://finland.representation.ec.europa.eu/uutiset/valtaosa-ilmastotoimista-tehtava-alueilla-ja-paikallisesti-2025-03-06_fi?prefLang=en

    Avustus öl­jy­läm­mi­tyk­ses­tä luopumiseksi on päättymässä – tukea ehtii hakea vielä hetken

    Valtakunnassamme on jo usean hallituskauden ajan kannustettu kiinteistönomistajia ilmastotalkoisiin ja energiaremontteihin. Politiikka avustusten suhteen sen sijaan on ollut poukkoilevaa. Onnistuimme ajoittamaan oman hankkeemme niin, ettemme avustusta saaneet. Siitäkin huolimatta olemme tyytyväisiä, että ryhdyimme toimeen heti – siis oikeaan aikaan.

    Taas on oikea aika! Omakoti- ja paritaloihin voi jopa saada ELY-keskukselta 4 000 tai 2 500 euron avustuksen öljy- tai maakaasulämmityksestä luopumiseen vielä tämän kevään 2025 aikana. Avustettavien remonttien on oltava valmiita viimeistään 31.8.2025. Myöntämisen edellytyksenä on, että öljy- tai maakaasulämmitysjärjestelmä poistetaan rakennuksesta. Näille on monia vaihtoehtoja ja vertailu kannattaa.

    https://www.motiva.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2025/,

    Tämän enempää ei 176 metriä syvästä maalämpökaivosta jäänyt näkyviin ja tämäkin vähä katosi pikkuhiljaa.

    Valtakunnallinen Asiaa energiasta -neuvonta

    Ja apua ja neuvoja on myös tarjolla! Asiaa energiasta on valtakunnallisen kuluttajien energianeuvonnan palvelu, josta saat tietoa ja ideoita siihen, millaista on energiaa, ympäristöä ja ilmastoa säästävä arki kotona. Palvelua ylläpitää Motiva Oy ja se on kotitalouksille ja taloyhtiöille maksutonta.

    Kysy energianeuvojalta:

    • Lähetä kysymyksesi sähköpostitse osoitteeseen kuluttajaneuvonta@motiva.fi
    • Lähetä viesti energianeuvojalle Messengerissä Facebook-sivultamme Asiaa energiasta – Facebook
    • Soittamalla energianeuvojalle, puhelinneuvonta on avoinna maanantaisin ja perjantaisin klo 9-12 puh. (09) 6122 5150. Puhelu maksaa tavanomaisen puhelun verran.

    Alueelliset energianeuvojat maakunnissa antavat puolueetonta ja maksutonta tietoa energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian lisäämisen keinoista lähellä sinua. Toiminnan rahoittaa Energiavirasto.

    Kymenlaakso, Päijät-Häme, Uusimaa: Ramboll tarjoaa puolueetonta energianeuvontaa kolmen maakunnan alueella kunnille, kuntalaisille ja pk-yrityksille. Energianeuvonnan puhelinpäivystys on tiistaisin klo 9.00–12.00, puh. 044 901 6341. Vastaamattomiin puheluihin palaamme mahdollisimman pian.

    https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/asiaa_energiasta_-_kuluttajien_energianeuvonta

  • Tuijotin tulehen kauan

    Tuijotin tulehen kauan

    Pian on kymmenen vuotta siitä, kun ostimme talon Nahkurinkujalta (ja annoimme sille hankalasti Suomen kielen taivutusmuotoihin kääntyvän nimen Garduelis). Kymmenen vuotta on ihmisen elämän mitassa pitkä aika. Talon kunnostukseen ja asumiseen liittyvät toistuvat toimet, teot ja tapahtumat muuttavat luonnettaan pikkuhiljaa, huomaamatta, tottumuksen voimasta. Mikä aluksi viehätti, houkutti, tempaisi mukaansa, koukutti, menettää ajan saatossa tenhonsa ja muuttuu yhdentekeväksi arjen harmaudeksi – ellei pidä varaansa. Ellei asetu vastahankaan.

    Carduelis carduelis, tikli – pihamme tunnuslintu.

    Viitsiminen ja vaivannäkö eivät ehkä kuvaa elämisen tavoitetilaa, mutta arkipäiväistymisen vastavoimiksi ne kyllä kelpaavat… Talomme lämpiää kuin itsestään, ilman uurastusta ja rehkimistä. On ilmalämpöpumppua, maalämpöä, vesikiertopattereita ja lattialämpöä, teknisiä järjestelmiä, joiden ansiosta sisätila pysyy vakaan miellyttävänä säästä riippumatta. Kun pakkanen paukkuu nurkissa tai kosteankylmä viima puhaltaa mereltä, haluan silti sytyttää tulen takkaan, istua sen ääressä nauttien liekkien loimotuksesta ja tuijottaa taianomaisesti katsetta puoleensa vetävään hehkuun.

    Jotta tämän voi kokea, on ensin nähtävä runsaasti vaivaa. On hankittava muutama kuutio klapeja hyvän sään aikana, uurastettava pari päivää niiden pinoamiseksi liiteriin, kannettava puut pihavarastosta sisälle, tyhjennettävä tuhkat arinan alta, järjestettävä tulipesään sopiva latomus, lakaistava uunin ympärille karisseet roskat…

    Tuli on hyvä sytyttää ylhäältä CO2-päästöjen rajoittamiseksi.

    Luonnonlaeista ja ihmisen niille keksimistä selityksistä, määrityksistä ja luokituksista riippumatta kynttilän liekistä ja takan lieskoista puhutaan elävänä tulena. Kun tuijotan tuleen, katson kauas menneisyyteen, lajimme ikiaikaisiin toiveisiin ja tarpeisiin. Tulisija tarjosi suojaa, valoa ja ruokaa. Se kokosi joukon yhteen ja loi kulttuurin perusrakenteita. Varhaisille ihmisille tuli oli mystinen voima, johon liitettiin myös näkymättömään todellisuuteen kohdistuvia ajatuksia.*

    ”Tuli kiehtoo myös meitä: miksi muuten kerääntyisimme leirinuotioiden ja juhannustulien ympärille tai pohtisimme elämäämme takkatulen lämmössä. […] Tulen hallinta ei kuitenkaan ole koskaan ollut täydellistä. Toisinaan tuli ’pääsee irti’ ja voi aiheuttaa suuriakin vahinkoja. Ilmastomuutoksen seurauksena maapalloa riivaa lämpiminä kausina yhä pahenevien maasto- ja metsäpalojen epidemia. Pyristelemme irti vaurautemme perustavana olevista fossiileista polttoaineista, mutta on epävarmaa, saammeko tämän tehtyä ajoissa.”*

    Tähän palaan aloittamani energiaa käsittelevän blogisarjan seuraavissakin osissa.

    ”Muurautin tämän kaakeliuunin. Se on Naantalista, kuulemma 1800-luvulta. Löysin luukut takapihalta.
    Luulen, että ne ovat alkuperäiset – talossa on aina ollut kakluuni, mutta aiempi, valkoinen, on purettu.
    Uuni tuo tupaan tärkeää lämpöä ja onhan se myös turva sähkökatkon varalalta. Uuni on myös kaunis, se kruunaa kodin”,
    toteaa Lilla Ljuvan omistaja Nina Wiklund kuvansa saatteeksi.

    Blogin otsikko johtaa Eino Leinon Hiihtäjän virsiä -kokoelman runoon. Tuijotin tulehen kauvan kertoo muistoista, kaipuusta menneeseen, vaikeudesta elää nykyisyydessä – nostalgiasta, joka sekin helposti herää tulen taikapiirissä pitkään viihtyvän mielessä.

    ”Hiilet hehkui, kuvat kulki,
    ajat armahat samosi,
    liiteli suviset linnut,
    keikkuivat kesäiset päivät, –
    poski hehkui, suu hymysi,
    silmät muita muistutteli.”

    Kirjoituksen loppuosan kursivoitu sitaatti on poimittu Risto Uron kirjoituksesta, joka löytyy osoitteesta: https://blogs.helsinki.fi/uro/2022/06/27/

  • VILLA GRUNDVIK

    VILLA GRUNDVIK

    Joulukuunalun iltapäivän hämärä tihenee varhain illansuun pilkkopimeäksi. Lappomjärventie kiemurtaa metsän läpi. Suuret kuuset seisovat vartiossa metsänrajassa. Yritän tähyillä tuoreeltaan sataneen lumen peittämien oksien väliseen tiheikköön: liikkuiko siellä joku, kenties hirvi tai kauris? Lehdessä kerrottiin karhun kierrelleen näillä main…

    Villa Grundvikin piha avautuu metsän keskellä tuikkivien jouluvalojen keitaana. Keittiön ikkunassa loistavat tähdet ja piharakennuksen räystästä reunustavat valoköynnökset tervehtivät tulijaa ja työntävät sysipimeän metsänrajan taa. Talon emäntä, Stine Hellroos, ottaa vieraansa vastaan puhtautta tuoksuvassa eteisessä. Jouluvalmistelut on tässä talossa käynnistetty perusteellisella siivouksella jo hyvissä ajoin.

    Keittiössä vallitsee leppeä lämpö. Tietysti tämä vanha puuhella on käytössä. Tykkään kaikesta vanhasta, vanhoista tavaroista ja vanhanajan tunnelmasta – jouluna syödään ilman muuta perinteisiä ruokia. Vietin lapsuuden joulut Valkossa ja samanlaista tunnelmaa kuin siellä oli, haluan nykyiseenkin joulunviettoon.  Joulu merkitsee minulle yhdessäoloa läheisten seurassa ja rauhoittumista.

    Meitä on täällä jouluna iso joukko, lapset ja lapsenlapset tulevat, jos vain pääsevät, yksi heistä Kuopiosta asti. Talo on yli satavuotias ja oikeastaan liian iso meille kahdelle. Mieheni isovanhemmat rakensivat sen ja mies teki olohuoneen laajennuksen siihen aikaan, kun lapset vielä asuivat kotona.

    Kyselen Stinen palloasetelmista, ruokapöydän ylle on ripustettua yksi niistä ja toinen olohuoneeseen vievän oviaukon ylle. Palloja on tosiaan paljon. Ostan eri paikoista, Tallinnastakin olen näitä hankkinut. Haluaisin löytää sellaisia lasisia, joita oli ennen, mutta ei niitä enää myydä missään. Kuusi ei ole vielä paikallaan, se tuodaan ylihuomenna. Nämä kuparinväriset pallot laitan siihen, ja lisäksi valkoisia.

    Entä miten Stine viettää joulunalusviikot, kun kaikki kodissa näyttää jo valmiilta, käykö odottavan aika pitkäksi? Aion kyllä vielä askarrella paperisia joulutähtiä. Olen tehnyt niitä kymmenittäin. Käy ilmi, että Stine on käsistään kätevä ja myös myy valmistamiaan tuotteita, joita on tarjolla LWT-Joulukotien tapahtumankin yhteydessä. Tähtien lisäksi tarjolla on villasukkia ja muun muassa kaunis islantilaispusero, jonka Stine nostaa ihailtavakseni punotusta laatikosta – ilmiselvästä aarrearkusta. Leivon myös joululeipää myyntiin.

    Hyvästeltyämme jään vielä hetkeksi katselemaan ympärilleni. Valopiirin ulkopuolella pihaa saartaa metsä, näkymättömiksi ja tuntemattomiksi jäävien hännäkkäiden ja siivekkäiden koti tähtien kirjoman taivaan alla.

  • Villa Voima-Vahtila

    Villa Voima-Vahtila

    Elämän kaunistamisesta

    Kuvat Milla Vahtila

    Joulutalosuunnitelmat ovat toki selvinä Millan ja Markun mielessä, mutta toteutus vielä puuttuu. Istumme Voima-Vahtilan aitan keittiössä keskustelemassa lähestyvästä tapahtumasta. Marraskuinen pimeys piirittää maita ja mantuja – edellispäiväinen lumi ja joulupostikorttimainen tunnelma sen myötä ovat sulaneet oikkuilevan säänhaltijan päätöksellä.

    Kuuntelen häkeltyneenä, kun isäntäpariskunta kertoo kaikesta, mitä Malmgårdissa sijaitsevalla tontilla on tapahtunut neljän menneen vuoden aikana, mitä rakennustyömaalla on suunniteltu tapahtuvaksi lähitulevaisuudessa sekä paljosta muusta näköpiirissä väikkyvästä – kuten vaikkapa Joulutalo-tapahtuman valmisteluista, vierailuni varsinaisesta aiheesta.

    Keskustelu kulkee moneen suuntaan, tarinapolku haarautuu ja rönsyilee. Siitä lähtien, kun nuoripari oli kesäkuussa 2020 ostanut vanhan hirsitalon ja marraskuussa nähnyt sen häviävän savuna ilmaan, on tapahtunut paljon. Palaneen rakennuksen paikalle on noussut jykevän graniittiperustan päälle Keuruulta siirretty vanhan hirsirakennuksen runko, Tuurista tuodusta luhtiaitasta muokattu viehättävä, kaksikerroksinen koti, pihan laitaan pystytetty sauna ja huussi ja rakennusten väliin aikaansaatu puutarhanalku marjapensaineen, kirsikkapuineen. Mikään ei ole syntynyt itsestään eikä suurelta osin edes joukkovoimalla, vaikka talkoitakin on järjestetty ja apua saatu. Käsistään kätevät, luonteeltaan rohkeat ja ajattelussaan ennakkoluulottomat Milla ja Markku ovat tarttuneet työhön kuin työhön ja opetelleet sen, mitä eivät ennestään osanneet.

    Palaamme Joulukoti-aiheeseen. Valoja on tarkoitus sijoittaa kaikkialle rakennuksiin ja niiden lähiympäristöön eikä ihan pelkästään esteettisistä syistä vaan myös – no, valaisemaan. (Syvimmän kaamoksen aikaan metsänreunassa kaukana taajamista on pimeä. Tämä tosiasia ja monta muutakin perusfaktaa alkaa hahmottua kaupunkielämän mukavuuksiin tottuneen mielessä. Ne liittyvät arkisiin askareisiin, jokapäiväisten välttämättömyyksien hoitoon: lämpöön, veteen, ruokaan, kaikkeen sellaiseen, mikä nykyaikaisessa kaupunkiympäristössä tapahtuu lähes huomaamatta ja melkein ilman ponnisteluja.)

    Kuukkeliksi ristityn Volkswagenin katolle kootaan monenmoisesta jouluisesta rekvisiitasta näyttävä asetelma. Portilta alkavan sisääntulopolun varrelle pystytetään paikan poikkeuksellisesta lähihistoriasta kertova näyttely. Kuusia on tarkoitus hankkia monta. Yksi niistä sijoitetaan puolivalmiiseen taloon, kaksi kodiksi sisustettuun aittaan ja jokunen ulos sopivaksi katsottuihin paikkoihin. Suurin, mahdollisesti jopa viisimetrinen puu kuljetetaan metsästä peräkärryllä, hilataan keskeneräiseen taloon tonttuovesta ja vinssataan köysien ja väkipyörien avulla keskelle katottoman talon salia. Koristeiden väritys on vielä pohdinnassa, mutta punainen on Millan mieliväri eikä Markkukaan sitä vieroksu, joten todennäköisesti joulun ykkösväriä ei ainakaan tule puuttumaan.

    Suunnitelmat ovat mittavia ja mielikuvituksellisia, mutta ei epäilystä, etteivätkö ne toteutuisi. En siltikään voi olla miettimättä, miten Millalla ja Markulla saattaa riittää intoa ja energiaa jouluhankkeen edellyttämään valtavaan vaivannäköön muutenkin suuria ponnistuksia vaativassa tilanteessa. Vaikka oikeastaanhan olen jo vastauksen saanut. Se on paljastunut keskustelumme monissa käänteissä ja näyttäytynyt konkreettisissa aikaansaannoksissa: talorakennelmaan järjestetyssä valoteoksessa, hippipakun värityksessä ja varustuksissa, aitan elämäniloa pursuvissa sisustuselementeissä, menona ja meininkinä marraskuisen pimeyden keskellä. Millan sanoin: oman elämän kaunistamisestahan tässä kaikessa on kyse.

  • Joulu hiipii Villa Mickosiin

    Joulu hiipii Villa Mickosiin

    Joulusesonki ei oman ajanlaskuni mukaan ole missään nimessä alkanut ja Wanhojen Talojen tapahtumaviikonloppuunkin on vielä parisen viikkoa, mutta Villa Mickosin vitilumen kuorruttaman pihapuun oksilla kiikkuvat kristallikruunut ja ulko-ovea vartioivat tuijat vihjaavat muusta. Olen aina aloittanut joulupuuhat ja kodin koristelun hyvissä ajoin. Wanhojen Talojen Joulu on itse asiassa minulle jopa tärkeämpikin kuin elokuinen tapahtumaviikonloppu, vaikka toki sekin ilman muuta on tärkeä, paljastaa LWT-yhdistyksen puheenjohtaja ja Villa Mickosin emäntä Päivi Turunen heti kätellessämme.

    Niinpä keittiössä tulijaa tervehtii kauniisti koristeltu joulupuu. Suosikkivärini ei ole punainen, vaikka sitä nyt keittiön kuusessa onkin runsaasti. Näissä koristeissa ilmenee kyllä kieltämättä mieltymykseni vanhoihin esineisiin. Osa näistä on todella vanhoja, kuten nuo lasilinnut, osa uudempia. Ostan joka vuosi jotakin ihan uuttakin, tämänvuotisia hankintojani ovat nämä punaiset pallot.

    Antiikki on aina kiinnostanut minua. Erityisesti minua kiehtovat muotokuvat. Tämä on ehdoton suosikkini. Seisomme ihailemassa 1700-luvun puolivälin tietämissä Ruotsia hallinneen kuningas Adolf Fredrikin vaimoa, kuningatar Lovisa Ulrikaa, esittävää maalausta. Pohdimme sen alkuperää, tekijää, josta Päivillä ei ole täsmällistä tietoa ja toteamme maalauksen muistuttavan kovasti Raatihuoneen vanhassa valtuustosalissa esillä olevaa taiteilija Antoine Pesnen maalaamaa Lovisa Ulrikan muotokuvaa. Se on kaupungin kokoelmien vanhin taideteos ja kuninkaan lahja kaupungille, joka sai nimensä taulun luovuttamisen yhteydessä vuonna 1752*.

    Olisiko tämä lintu lehahtanut suoraan
    Paratiisin joulupuusta Mickosin kuusen oksalle?

    Salista – saliksihan tällaista vanhan talon olohuonetta epäilemättä kuuluu kutsua – löytyy kauniiden huonekalujen keskeltä toinen juhla-asuun puettu puu. Talon kissat ovat tähän huurrekoristeiseen kuuseen erityisen mieltyneet ja käyvät nakertelemassa sen oksia ja koristeita, mikä ei tunnu Päiviä suurestikaan surettavan. Mickosin eläimillä, myös koirilla, näyttäisi olevan kissanpäivät. Mutta kasvien suhteen emännän linja on tiukempi. Oli pakko raahata viherkasvit kuusen tieltä kellariin. Ne eivät oikein sopineet sen kanssa samaan tilaan ja tunnelmaan.

    Tämä palmu piileskeli verhon takana, kun muita kuljetettiin kellariin.
    Muotokuvan henkilö ei toki ole kuningatar, hänet löydät toisaalta talosta

    Tunnelmaa, joka täällä kauniiden vanhojen esineiden keskellä vallitsee, ei olen aivan helppo kuvata, pukea sanoiksi… Tuntuu kuin ajankululle olisi tapahtumassa jotain… Olisiko se hidastumassa, olisiko kiire menettämässä otteensa ja merkityksensä..? Olisiko joulu hiipimässä sisään, ottamassa valtaansa Villa Mickosin ja kaikki täällä sen tuloa jo odottelevat?

    *https://finna.fi/Record/loviisakm.1cb0b094-0f66-4a41-a89b-540ee02d7641

  • Laatuja ja mittoja

    Laatuja ja mittoja

    Vuoden 2024 Loviisan Wanhojen Talojen päivät on takana. Kuukausikaupalla kestänyt valmistelu ja sitä seuranneet kaksi tapahtumatäyteistä vuorokautta tulleet ja menneet – ja pian jo unohtuneet. Eivät sentään! Valtava määrä kuvia, artikkeleita ja tallenteita on visusti säilössä, muistoista puhumattakaan… Ja jälkipuheista. Kävikö väkeä yhtä paljon kuin aikaisempina vuosina, saatiinko näkyvyyttä riittävästi, myytiinkö rannekkeita entiseen malliin? Onnistuttiinko?

    Arvioinnin perusperiaate on, että tuloksia verrataan tavoitteisiin. Ja että ne ovat mitattavissa.

    Alussa oli ryhmä kaupunkilaisia ja idea. Syntyi tapahtuma nimeltä Wanhassa Wara Parempi. Sen saavuttama suosio yllätti heti alkuunsa kaikki tahot ja kun Loviisan Wanhat Talot -nimen ja toimintamuodon vakiinnuttua yleisömäärä ja näkyvyys mediassa vuosi vuodelta edelleen vain kasvoi, myös rinnakkaishankkeiden määrä lisääntyi. Syntyi tiheä monenlaisten toimijoiden, tavoitteiden, pyrkimysten ja yritysten verkosto. Niinpä Loviisa elokuun viimeisenä viikonloppuna täyttyy myyntikojuista, popup -kahviloista, kirpputoripöydistä, näyttelyistä, esityksistä… Ihanaa, että meillä on kaikki tämä. Ihanaa, että kaupunki täyttyy väestä. Ihanaa, että myyjillä on asiakkaita, esittäjillä yleisöä. Hyvä Loviisa, hyvä loviisalaiset!

    Kuva Anne Malmström

    Kaiken onnistumisen keskellä jokin väistämättä menee pieleen. Kaikkien odotukset eivät täyty. Kaikki tahot eivät saa haluamaansa.

    Alussa oli idea. Sen pohjalta syntyi tapahtuma, jonka tarkoituksena oli – ja on edelleen – järjestävän yhdistyksen sääntöjen mukaisesti edistää Loviisan historiallisen rakennuskannan suojelua sekä vaalia kulttuuri- ja ympäristöarvoja, elvyttää perinteisten rakennusten kunnostamisen taitoja, välittää korjausrakentamisessa kaivattavaa tietoa sekä tehdä tunnetuiksi paikallista rakennuskulttuuria ja asuinympäristöä niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin.

    Yleispätevien mittareiden puutteessa teen arviointini omaan kokemukseen, siis mutuun, ja muutamaan yksittäiseen numeeriseen faktaan perustuen.

    Elokuun viimeisenä viikonloppuna kolmenkymmenenneljän Wanhan Talon isäntäväki toivotti tuhannet tutut ja tuntemattomat tervetulleiksi koteihinsa. Avoimista ovista virtasi sisään rakennusperinteen ystäviä, hirsitalosta haaveilevia, sisustamisesta kiinnostuneita, vanhaan lumoutuneita, hifistelijöitä ja fiilistelijöitä. Syntyi juttutuokioita ja keskusteluja, hienoja hetkiä, unohtumattomia elämyksiä. Kyseltiin ja ihmeteltiin, haaveiltiin. Esiteltiin remonttiratkaisuja, annettiin vinkkejä. Tervehdyksiä, hymyjä ja yhteystietoja vaihdettiin, kiiteltiin käynnistä, toivotettiin hyvää jatkoa ja tervetulleiksi uudestaan. Oltiin onnellisia. Onnistuttiin.

    Uskottavuuden vahvistamiseksi siteeraan tapahtuman suojelijana vuonna 2021 toimineen Nicke Aldénin blogikirjoitusta:

    ”Kolme vuotta sitten sain mahdollisuuden osallistua tapahtumaan työni kautta, kuvatessamme Egenland-jaksoa siellä. Yllätys oli täydellinen isäni ajaessa minua Gislomista keskustaan liikenteen puuroutuessa jo Lidlin kohdalla. Mitä ihmettä? Pienessä Loviisassa? Silloin tajusin tapahtuman valtavan merkityksen Loviisalle. Ajatella, että joka vuosi useat asukkaat avaavat kirjaimellisesti kotinsa tuhansille ventovieraille. Loviisan vieraanvaraisuuden ilmentymä.”

  • …eye, hand and thought… sukellus menneeseen

    …eye, hand and thought… sukellus menneeseen

    Kun John, kiireestä kantapäähän suojavaatteisiin sonnustautuneena, penkoi Kotisataman vintin välipohjan täytteitä, löytyi rojun joukosta laatikollinen kouluvihkoja. Vanhoja vihkoja täynnä suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi kauniilla käsialalla kirjoitettuja harjoitustehtäviä. Kysyttäessä ei kukaan ole osannut kertoa, milloin, miksi ja kenen toimesta ne ovat vintille joutuneet. Selvää kuitenkin on, että laatikko on lojunut pölyisessä piilossaan kauan, vihkot ajoittuvat vuosien 1874 ja 1907 välille.

    Kauan on siitä, kun koululaiset ahersivat tunti tunnin perään harjoittelemassa sujuvaa ja kaunista käsialakirjoitusta välineenään puiseen varteen kiinnitettävä ja mustepulloon kastettava terä ja vielä kauempana menneisyydessä on aika, jolloin kynänä käytettiin hanhensulkaa.

    Olisiko Fortuna itse puuttunut asioihin, kun kävi niin, että juuri John ja Eija ostivat tämän Kotisatamaksi ristimänsä Jokikadun talon, yhden 1700-luvun linnoitusalueen jämäköistä hirsirakennuksista? Että juuri John remonttipuuhissaan löysi salaperäisen laatikon… John, jota vanhat laatikot, kirstut ja rasiat olivat kiehtoneet lapsesta lähtien?

    Ensimmäisen puisen rasian John osti lontoolaisesta antiikkikaupasta ja antoi lahjaksi äidilleen. Voi äitiä, joka ei yhtään ymmärtänyt, miten moinen kulunut ja pölyinen esine saattoi kiehtoa 12 -vuotista poikaa! Mikä siinä oli niin ihmeellistä?

    John tutki erilaisia kirstuja, niiden rakennetta, mekanismeja, joiden avulla laatikon sisään sai taitettua monenlaisia yksityiskohtia. Nuorena aikuisena hän valmisti niitä tilaustyönä ja toimitti halukkaille ympäri maailmaa. Erään kerran tilaajana oli Jane Austen museo, joka British Museumin suostumuksella oli hankkimassa omiin kokoelmiinsa kuuluisan 1700 -luvun brittikirjailijan työpöydän kopion.

    Kuvassa alinna kirjoitustasoksi avattu ja sen päällä pienempi, kokoontaitettu laatikko, jotka ovat kulkeneet Johnin mukana Loviisan Kotisatamaan.

    The Case of Writing Slope kätkee sisäänsä tasoja, lokeroita, toistensa lomaan asettuvia pieniä säilytysyksiköitä, kuten nahalla tai sametilla verhotun kirjoitusalustan, mustepullopidikkeen, kynäkotelon, jalat, joiden varaan rakennelman saattaa nostaa kirjoituspöydäksi. Tuollaisia matkalle kätevästi mukaan otettavia tarve-esineitä käytettiin ennen – siis niihin aikoihin, kun Loviisasta vasta oli tullut kaupunki, kun Kotisatamaa rakennettiin, kun kuljettiin ratsain tai purjelaivalla – eikä pelkästään kaunokirjallisten mestariteosten synnyttämiseksi, vaan vaikkapa kirjurin apuvälineenä sotakentällä.

    Hanhensulka vaihtui musteterään, täytekynä kuivamustekynään, kirjoituskone tietokoneen näppäimistöön… Eebenpuu, mahonki ja limetti korvautuivat kuttaperkalla, muovilla ja alumiinilla. Writing Slopen sijaan tuli Laptop.

    Mitä tapahtui Homo Sapiensille, viisaaksi kutsutulle ihmiselle, kädelliselle – ja kädellisen kirjoitustaidolle? Testaa itse. Voit tehdä sen vieraillessasi Kotisatamassa. Kynänterä ja muste välineinä.

    Jane Austenin Writing Slopesta löytyy kuvia muun muassa näissä osoitteissa:

    https://janeaustensworld.com/2009/04/09/jane-austens-writing-or-sloping-desk/

    https://fi.images.search.yahoo.com/search/…

  • Tähtikohde Villa Degerby

    Tähtikohde Villa Degerby

    Kun Aulis ja Asta vuonna 1996 ostivat talon Degerbynkadulta, edessä oli mittava ja vuosia kestävä remontti, jonka yhteydessä rakennuksen tilat kunnostettiin kellarista kattoon. Ideana remontissa oli selvitä mahdollisimman helpolla ja samalla kunnioittaa kaunista ja hyvin tehtyä, myös asemakaavalla suojeltua rakennusta.

    Nyt, lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin, Villa Degerby on yksi Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman tähtikohteista – ymmärrettäköönpä maininta huomionosoituksena monivuotisesta toiminnasta LWT-kohteena tai tunnustuksena onnistuneesta kunnostusprojektista.

    Alun perin ilmeisesti 1908 valmistuneessa talossa oli kolme keittiön ja kamarin käsittänyttä asuntoa, kylmä vintti, joka myöhemmin oli otettu asuinkäyttöön. Asunnot oli yhdistetty ja yhdestä keittiöstä oli tehty saunaosasto. Sen lattia oli täysin romahtanut, joten remontti aloitettiin sen korjaamisesta. Välttämättömyystilojen ja asuinhuoneiden valmistuttua jatkettiin ulkopuolen kohentamisella.

    Yläkertaan pihan puolelle puhkaistiin ”kottarainen” ja parveke. Seinät maalattiin, katto korjattiin, piharakennusta ja rakenteita kohennettiin. Iso työ on ollut myös pihan ja puutarhan kehittäminen, josta Asta on vastannut: on pitänyt mm. poistaa isoja puita, pengertää raja-alueita, perustaa kulkuväyliä ja uudistaa suuri osa kukista ja muista kasveista. Vaikka pihassa on töitä tehty, niin puutarhan ”entistäminen” on kuitenkin vielä  kaukana tavoitteesta.

    Innostuin arkadeista eli katetuista pylväskäytävistä viimeistään 1980-luvulla. ”Degsussa” oli alun perinkin aika hyvä terassi, mutta sitä jatkettiin lasikuistilla käytettyjä ikkunoita hyödyntäen. Myös varastolle tehtiin oma arkadi.

    Aulis Tynkkynen lehteilee keittiön pöydän ääressä A Pattern Language -teosta* ja avaa sen sivulta, jolta löytyy rakennuksen arkkityyppistä ideaa havainnollistava hahmotelma. Sen on piirtänyt itävaltalaissyntyinen, Berkeleyn yliopiston professorina toiminut arkkitehti Christopher Alexander.

    Yksi aikamme suurmiehistä, niitä harvoja, joiden nimi muistetaan vielä sadan vuoden päästä, toteaa Aulis ja ryhtyy selvittämään a half-hidden garden -käsitteen merkitystä.

    Oven ei pitäisi aueta suoraan kadulta, vaan se olisi hyvä sijoittaa kätketymmin. Ensin tullaan portista sisään, sitten kierretään talon nurkalta pihan puolelle puutarhaan ja ulko-ovelle.

    Aulis Tynkkyselle Loviisa, sen kaupunkikuva ja rakennuskanta, ovat tuttuja sekä tutkimuskohteena että kotinurkkina. Pikkukaupunki Loviisa historiallisine arvoineen tarjosi 1990-luvulla kaupunginarkkitehtina toimineelle ”tradikselle” antoisan ammatillisen ympäristön ja aineistoa vuonna 2007 valmistuneelle Tori ja pikkukaupunki -väitöskirjalle.

    Minulle arkkitehtuuri on isomman avaruuden osa eikä päinvastoin. Koen lohdullisena, että arkkitehtuurin voi nähdä historiallisena jatkumona, mutta myös uutta luovana taiteena ja tieteenä

    .

    Kursivoidut tekstiosuudet on poimittu keskustelusta Auliksen ja Astan kanssa sekä teoksista:

    Tynkkynen. 2024. Arkkitehtuurin syövereissä. Maalaispoika rakentamisen ihmemaailmassa. BoD – Books on Demand.

    Tynkkynen. 2024. Loviisa – hyvä pikkukaupunki paremmaksi. BoD – Books on Demand.

    * Alexander, Ishigawa, Silverstein. 1978. A Pattern Language. Towns, Buildings, Constructions. Oxford University Press.

  • Myllykylän kartano

    Myllykylän kartano

    Viimeinen tieosuus, pätkä Alista Viipurintietä eli Suurta Rantatietä, jota pitkin matkaa on taitettu jo 1300 -luvulla ja josta 1700 -luvulla kehittyi merkittävä ja vilkkaasti liikennöity väylä Turun ja Viipurin välille, on lähes vain kuin kärrypolku. Se kaartaa Myllykylän kartanon vieritse, jatkuu pellon reunaan ja katoaa metsän laidassa näkyvistä. Jään raitin varteen hetkeksi ihailemaan lapsuuden muistot herättävää ketoa kissankelloineen ja lammashakaa aitoineen ennen kuin astelen pihalle.

    Myllykylän kartano perustettiin edellä mainittujen vuosisatojen keskipaikkeilla, samoihin aikoihin kuin viisi muutakin kartanoa näille seuduille. Loivasti viettävässä rinteessä tukevan kivijalan varassa seisova talo ei liene tilan alkuperäinen asumus, vaikka iäkäs onkin. Tämä kartanon päärakennus, alkujaan paritupa, on vanhimmilta osiltaan peräisin 1700-luvulta ja näkymä pihapiireineen ja tieosuuksineen maakuntakaavassa suojeltua merkittävää kulttuuriympäristöä .

    Kuten lähes kaikissa vanhoissa suomalaistaloissa, täälläkin remontointi on jatkuva tapahtumaketju, ei hetkellisesti ohimenevä vaihe. Parhaillaan maalataan ovia lähestyvää perhejuhlaa silmällä pitäen. Seison tovin porstuassa ihmettelemässä vanhaa lukkoa ja miettimässä, miltä tuntuisi sujauttaa siihen kuuluva avain taskuun… Vai kenties sitaista se pirrassa kudotun nauhan varassa vyötärölle roikkumaan Pohjolan Emännän tyyliin?

    Kestikievari, sepän paja, mylly, viinatehdas, sikala, munituskanala… Myllykylän kartanossa on vuosisatojen saatossa harjoitettu eri elinkeinoja, tarjottu palveluja ja tuotettu hyödykkeitä moneen tarpeeseen. Ajan vaatimukset ja muuttuvat olosuhteet ovat asettaneet kulloisenkin isäntäväen yritteliäisyyden ja kyvykkyyden kerta kerralta, uudestaan ja uudestaan koetteelle, milloin lain määräyksestä ylläpitämään kievaritoimintaa, milloin tuottamaan verottajan vaatimat vilja- ja jauhokiintiöt.

    Alun perin Kullan apukartanoksi perustettu tila onkin aikanaan ollut merkittävä työnantaja. Sen kattojen alla on moni muonamies ja ammatinharjoittaja löytänyt asuinsijansa ja tienannut leipänsä. Pitempäänkään tilalle asustaneiden, saati satunnaisten yöpyjien nimet eivät valitettavasti ole tallentuneet kirjoihin eivätkä kansiin, mutta tiedetään silti itsensä Augustin Ehrensvärdin vierailleen talossa näitä mantuja mittaillessaan.

    Tämän ja paljon muuta saan kuulla, kun nykyisin kartanoa emännöivät ja isännöivät Anna-Kaarina ja Ilkka Kippola kertovat tilasta taidehistorioitsijoiden tietämyksellä ja parinkymmenen remonttivuoden kerryttämällä kokemuksella. Tilalle nimen antanut myllynraunio jää minulta tällä kertaa kuitenkin näkemättä. Juuri, kun olemme lähdössä sitä katsomaan, päättää ilmojen haltija purkaa päivän mittaan kertyneet paineet ja höyryt ja lähettää ukkospilven sateineen ja salamoineen Myllykylän ylle.  

  • Kevätkokous Kiviniemen kartanossa

    Kevätkokous Kiviniemen kartanossa

    Loviisan Wanhat Talot -yhdistyksen kevätkokous pidettiin 13. kesäkuuta Kiviniemen kartanossa, jonne matkattiin bussilla: Kotkaan johtavalta moottoritieltä Pyhtään Malmisuontielle ja edelleen Huutjärventielle. Loppukilometrit ajeltiin Kiviniementietä etääntyen Loviisasta kaiken matkaa harvenevaa asutusta ja tihenevää metsää kohti.

    TÄRKEINTÄ ON KAUNEUS

    Kun bussi jätti meidät Kiviniemen tilalle johtavan kujanteen päähän, koin pikkuhiljaa siirtyväni myös aikaulottuvuudessa kauas totutusta arkisesta nykyisyydestäni. Valo siivilöityi kujanteen molemmin puolin kasvavien vanhojen pajujen latvusten läpi kullan ja hopean välkkeisenä kuin olisi yhtaikaa aurinko paistanut ja kuu kumottanut… Lumous otti minut valtaansa ja sen ote vain voimistui, kun pääsimme kujanteen päähän ja eteemme aukeni kartanon piha nurmikenttineen, valtavine puineen ja vuosisataisine rakennuksineen.

    Päärakennuksen viehättävästi rapistuneen ulkokuoren alta paljastui perinteisiä työtapoja kunnioittaen ja tunteja laskematta korjattu, viehättävästi vanhaa huokuva ja modernin elämänmenon tarpeisiin vastaava upean tilava koti. Isäntämme Hannu Rinne kertoi, että aiemmin pappilana toiminut rakennus olisi mahdollisesti siirretty paikalleen 1800-luvun alkupuolella, mitä oletusta vahvistaa talon niin sanottu karoliininen pohjakaava. Sellainen oli käytössä Ruotsi-Suomen virkataloissa 1700-luvulla.

    Miltä on mahtanut tuntua perustaa koti tänne Österlandin, Ruotsin Itämaan, itäisimpään kolkkaan, lähes asumattomien metsien keskelle? Millaisin varustuksin ja tottumuksin on valmistauduttu selviytymään täällä, pitkän kylmän talven ja lyhyiden kesien määrittämissä olosuhteissa?

    Tuohon aikaan kartanon ylläpitoon tarvittiin suuri joukko ihmisiä, niinpä alkuperäisiä rakennuksiakin on pihapiirissä kolme: päärakennus, emännöitsijän talo ja aitta. Ne ovat kaikki kunnostettu ja otettu käyttöön. Vaikuttaakin siltä, että kunnostamisen painopiste olisi siirtymässä ulkotiloihin, missä Jaanan ja Hannun luovuus ja tekemisen vimma jo nyt konkretisoituvat tyylikkäinä istutuksina ja puutarharakennelmina.

    Ihailen ja arvostan täällä näkemääni. Kaikkihan me vanhojen talojen kunnostukseen ryhtyneet tiedämme, millaisia ristiriitatilanteita hienovaraisestikin edetessä syntyy, kun samanaikaisesti tavoitteena on sekä suojella vanhaa että ratkaista nykyelämään liittyviä vaatimuksia. Miten välttyä uudistamisen innossa hävittämästä juuri sitä, mihin vanhassa alun perin viehtyi – lumoa? Mihin perustaa ratkaisunsa, mihin nojautua valintoja tehdessään? Perinnemestarin sloganista saattaisi löytyä pitävä ohjenuora: tärkeintä on kauneus!

  • Suojelija 2024

    Suojelija 2024

    Tiedätkö, ketä tulisieluista ideanikkaria ja pontevaa promoottoria saamme kiittää siitä, että meillä on Loviisan Wanhat Talot, Joulukodit ja Avoimet puutarhat?

    MARIA SCHULGIN, kahdennenkymmenennen LWT -tapahtuman suojelija on aloitteentekijänä ja primusmoottorina, yksin ja yhdessä muiden kanssa, käynnistänyt ja alkuun saattanut kymmenittäin hankkeita ja tapahtumia Loviisassa.

    Kun markka vaihtui euroksi ja vasta opeteltiin elämään 2000 -luvulla, päätti Maria muuttaa Loviisaan – ei siis Pariisiin tai Barcelonaan. Niitä hän, kulturelli kosmopoliitti, tiedottaja, kirjailija ja A-lehtien journalistiliiton palkitsema toimittaja, olisi aiemmassa elämässään saattanut kuvitella vaihtoehdoiksi Helsingille. Syitä muuttoon oli monia eikä päätöstä tarvinnut katua.

    Utelias ja tiedonhaluinen, ajassa kiinni pysyvä Maria katseli pikkukaupungissa ympärilleen kuin matkareportaasia tehden: Mitä täällä on sellaista, mitä ei ole muualla? Mitä sellaista voisi keksiä, mikä parantaa Loviisan tunnettavuutta?

    Perinnerakentamistapahtuma Wanhassa Wara Parempi eli WWP – sittemmin LWT – sai alkunsa Loviisan kulttuuri- ja ympäristöliikkeen puitteissa, Avoimet puutarhat yhteistyöstä Vesa Leivon kanssa… Idea toisensa jälkeen kehkeytyi hankkeiksi ja tapahtumiksi: syntyi Ruusujen hurmaa ja ruusuhäät, Pikkukaupungin pikkuväen ovet, Rantapuiston jatulintarha ja kansainvälinen kivipuisto, runopenkit, taidepenkit, Aleksanterinkadun räsymatot…

    Rakkain hankkeeni on LWT, tietenkin. Toimin tapahtuman sisällöntuottajana ja art directorina kymmenkunta vuotta. Rakas on myös runopenkit, rakkausrunoja keskustassa, meriaiheisia runoja rannalla ja pienvenesataman liepeillä, isänmaallisia laulurunoja harjulla… Minulle on tärkeää, että suurin osa ideoimistani jutuista on kaikkien saatavilla, 24 tuntia vuorokaudessa, 365 päivää vuodessa.

  • Energi!

    Energi!

    Föreningen Lovisa Historiska Hus valde energi som tema för år 2023. Urtråkigt ämne, var en omedelbar kommentar. Kan orsaken vara att energi mera sällan uppträder i mediernas rubriker eller som huvudämne i nyheterna och vid första påseendet är något som förorsakar problem snarare än något som löser dem? Eller är en orsak att då det gäller pris och tillgång på energi eller produktionssätt så överensstämmer inte nödvändigtvis de enskilda medborgarnas intressen med det som bäst gynnar den globala befolkningen och livsmiljöerna? Eller kanske helt enkelt att det som krävs för att förstå energi – helt enkelt kräver energi.

    Energi är ett mått på fysikalisk förändring, men måttet på energi är pengar. Det har du säkert noterat då du granskar hur du använder dina pengar, bland annat för boendeutgifter. Energifrågor kopplade till boendet väcker speciellt funderingar nu efter elmarknadernas “galna år” som har utmanat bostadsägarnas betalningsförmåga och efter att Europaparlamentet godkände ett lagförslag som strävar till att stimulera byggnadsrenoveringar och förbättra kännedomen om energiprestanda i byggnader.

    Enligt det godkända förslaget bör alla nya byggnader vara utsläppsfria från och med år 2028. Nya byggnader bör likaså utrustas med solenergiteknik senast 2028, om det är tekniskt möjligt och ekonomiskt lönsamt. I grundrenoverade bostadshus borde detta ske senast 2032. Ytterst strävar direktivet till att ha en bromsande effekt på klimatuppvärmningen. Som avslutning på det här stycket kan det passa med en kärnfull definition av det svårtydda energibegreppet: energi är en möjlighet till förändring.

    Vad tänker du på då du hör ordet energi? Vilka frågor dyker upp? Vilka känslor väcks till liv?

    En samling länkar, som innehåller lättillgänglig information

    Var och en inverkar på klimatförändringen genom sina vardagliga val. Den renaste och billigaste energin får man genom att spara energi. 40 procent av den totala energiförbrukningen kommer från boende.
    https://www.sll.fi/mita-me-teemme/kestava-elamantapa/tee-kestavia-valintoja/kestava-asuminen (finska)

    Byggnadernas energiprestanda: EU-parlamentet godkände ett lagförslag
    https://www.europarl.europa.eu/news/sv/press-room/20230310IPR77228/parlamentet-stoder-en-klimatneutral-byggsektor-senast-2050

    Bostadsbyggnader måste uppnå minst energieffektivitetsklass E senast år 2030 och energieffektivitetsklass D före 2033 på skalan A-G.
    Medlemsstaterna preciserar i sina nationella grundrenoveringsplaner vilka åtgärder som krävs för att uppnå målen.
    De nationella grundrenoveringsplanerna måste innefatta ett stödsystem, för att underlätta erhållandet av bidrag och finansiering.
    Medlemmarna i Europaparlamentet vill också ge medlemsländerna en möjlighet att anpassa nya mål beroende på om grundrenoveringen är tekniskt och ekonomiskt lönsam och om yrkeskunnig arbetskraft finns att tillgå.

    https://european-union.europa.eu/priorities-and-actions/actions-topic/energy_sv
    EU främjar aktivt övergången till en koldioxidfattig ekonomi. EU-lagstiftningen för energiområdet uppdateras som bäst, för att möjliggöra nödvändiga privata och offentliga investeringar i ren energi. Detta gagnar såväl miljön, nationalekonomin som konsumenterna.

    Strategin för Finlands långsiktiga renoveringsbyggande.
    https://ym.fi/korjausrakentamisen-strategia ( finska)
    Strategin för Finlands långsiktiga renoveringsbyggande berör bostads- och servicebyggnader, tillsammans 1,4 miljoner till antalet. Det uppställda målet är att minska byggnadernas koldioxidutsläpp med 90 procent från 2020 års nivå före år 2050.
    I strategin presenteras en översikt över Finlands byggnadsbestånd, målsättningar för energieffektiviteten, kostnadseffektiva renoveringsåtgärder och deras finansiering samt de politiska åtgärder, som främjar en renovering som gör byggnaderna energieffektiva och, vad gäller uppvärmning, koldioxidsnåla.

    Energicertifikat
    https://www.motiva.fi/sv/hem_och_boende/byggande/energicertifikat
    https://www.motiva.fi/files/16351/Mika_on_rakennuksen_energiatodistus_-esite_2018.pdf (finska)
    https://www.motiva.fi/files/16350/Energiatodistus_-_Lukuohje_2018.pdf finska)
    Energicertifikatet är ett verktyg för att jämföra byggnadernas energieffektivitet vid köp och uthyrning. Energicertifikat måste enligt lagen uppgöras för nybyggen då man anhåller om bygglov och för befintliga byggnader vid försäljning eller uthyrning.

    Riksomfattande energirådgivning
    https://www.motiva.fi/sv/hem_och_boende/energiradgivning_for_konsumenter
    https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/kuluttajien_energianeuvonta (finska)
    Asiaa energiasta är en riksomfattande rådgivningsservice för konsumenter, där du kan få kunskap och ideer om hur en vardag i hemmet kan spara energi och skona miljö och klimat. Servicen upprätthålls av Motiva Ab. Om du önskar personlig energirådgivning skall du kontakta landskapets energirådgivare! Energimyndigheten finansierar regional energirådgivning i alla Finlands landskap utom Åland fram till 1.5.2025.

    Energivokabulär och-enheter
    https://www.motiva.fi/ajankohtaista/energiasanasto_ja_-yksikot (finska)
    En snabbguide till energibegreppen: Energiasanasto
    Energienheter: Teho- ja energiayksiköt

    Informationspaket om elavtal
    https://energiavirasto.fi/sv/information-for-hushall
    De finländska hushållen bekymrar sig över prisnivån på el, över tillgången på elavtal och om elen kommer att räcka till. Energimyndigheten har publicerat ett informationspaket om byte av elförsäljare, val av elavtal och andra problem på sina egna hemsidor.

    Information på flera språk på nätet
    https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen (finska)
    På nätet finns information om energisparande och hur man undviker elbrist på många språk på följande hemsidor:

    • Helsingfors stad upprätthåller Save Energy på finska, svenska, engelska, ryska, estniska, franska, spanska, turkiska, kinesiska, persiska, arabiska.
    • Åbo stad hustavlor för energisparande på följande språk: finska, svenska, albanska, arabiska,
    • engelska, kurdiska, persiska, somaliska, ukrainska, ryska.
    • Arbets- och näringsministeriet, information om energisparande på följande språk: finska, svenska, engelska, ryska, estniska, ukrainska, kinesiska, persiska, arabiska.
    • Myndigheternas och räddningsväsendets Power Outage: finska, svenska, engelska.

    Ännu några åsikter om EU-direktivet och dess följder.

    Europaparlamentets föredragande för EU-direktivet för byggnaders energiprestanda, Ciarán Cuffe (Greens/EFA, Irlanti), höll en presskonferens där han presenterar parlamentets ståndpunkt: “Prisökningarna på energi har gjort energiprestandan och sparåtgärderna ännu viktigare än tidigare. Byggnadernas energieffektivitetsåtgärder skär ner på elräkningarna och minskar vårt importberoende. Vi vill att den nya lagen minskar på såväl energifattigdom som utsläpp. ”Det är en tillväxtstrategi, som också skapar en mängd kvalificerade arbetsplatser inom olika sektorer som byggande, renovering och förnybar energi i Europa.”

    https://svenska.yle.fi/a/7-10030607
    Kommer direktivet att träda i kraft? EU-parlamentet godtog industriutskottets förslag i mars. Härnäst behandlar EU-kommissionen, EU-parlamentet och ministerrådet förslaget. Ministerrådet har kommit med många modifierande ändringsförslag, så förslaget kan ännu komma att ändras. Även Finland stöder mer moderata bestämmelser. Målsättningen att minska utsläppen är gemensam. Miljöministeriets miljöråd Maarit Haakana konstaterar också att förslaget till direktiv för byggnaders energiprestanda kan komma att ändras under förhandlingarna.

    Suomen Omakotiliitto ry
    https://www.sttinfo.fi/uutishuone/suomen-omakotiliitto-ry?publisherId=67340313
    https://www.omakotiliitto.fi/sv
    Småhusägarna föregångare
    Småhusägarna har redan varit föregångare för att minska energianvändningen i boendet, påpekar Marju Silander från Omakotiliitto. Jordvärme, luftvärmepumpar, solenergi och antalet luftvattenpumpar ökar kontinuerligt i hushållen på frivillig bas och med stimulans. Istället för tvång borde man absolut sporra hushållen och anvisa finansiering.