Tekijä: Eija Temmes-Silvonen

  • VILLA GRUNDVIK

    VILLA GRUNDVIK

    Joulukuunalun iltapäivän hämärä tihenee varhain illansuun pilkkopimeäksi. Lappomjärventie kiemurtaa metsän läpi. Suuret kuuset seisovat vartiossa metsänrajassa. Yritän tähyillä tuoreeltaan sataneen lumen peittämien oksien väliseen tiheikköön: liikkuiko siellä joku, kenties hirvi tai kauris? Lehdessä kerrottiin karhun kierrelleen näillä main…

    Villa Grundvikin piha avautuu metsän keskellä tuikkivien jouluvalojen keitaana. Keittiön ikkunassa loistavat tähdet ja piharakennuksen räystästä reunustavat valoköynnökset tervehtivät tulijaa ja työntävät sysipimeän metsänrajan taa. Talon emäntä, Stine Hellroos, ottaa vieraansa vastaan puhtautta tuoksuvassa eteisessä. Jouluvalmistelut on tässä talossa käynnistetty perusteellisella siivouksella jo hyvissä ajoin.

    Keittiössä vallitsee leppeä lämpö. Tietysti tämä vanha puuhella on käytössä. Tykkään kaikesta vanhasta, vanhoista tavaroista ja vanhanajan tunnelmasta – jouluna syödään ilman muuta perinteisiä ruokia. Vietin lapsuuden joulut Valkossa ja samanlaista tunnelmaa kuin siellä oli, haluan nykyiseenkin joulunviettoon.  Joulu merkitsee minulle yhdessäoloa läheisten seurassa ja rauhoittumista.

    Meitä on täällä jouluna iso joukko, lapset ja lapsenlapset tulevat, jos vain pääsevät, yksi heistä Kuopiosta asti. Talo on yli satavuotias ja oikeastaan liian iso meille kahdelle. Mieheni isovanhemmat rakensivat sen ja mies teki olohuoneen laajennuksen siihen aikaan, kun lapset vielä asuivat kotona.

    Kyselen Stinen palloasetelmista, ruokapöydän ylle on ripustettua yksi niistä ja toinen olohuoneeseen vievän oviaukon ylle. Palloja on tosiaan paljon. Ostan eri paikoista, Tallinnastakin olen näitä hankkinut. Haluaisin löytää sellaisia lasisia, joita oli ennen, mutta ei niitä enää myydä missään. Kuusi ei ole vielä paikallaan, se tuodaan ylihuomenna. Nämä kuparinväriset pallot laitan siihen, ja lisäksi valkoisia.

    Entä miten Stine viettää joulunalusviikot, kun kaikki kodissa näyttää jo valmiilta, käykö odottavan aika pitkäksi? Aion kyllä vielä askarrella paperisia joulutähtiä. Olen tehnyt niitä kymmenittäin. Käy ilmi, että Stine on käsistään kätevä ja myös myy valmistamiaan tuotteita, joita on tarjolla LWT-Joulukotien tapahtumankin yhteydessä. Tähtien lisäksi tarjolla on villasukkia ja muun muassa kaunis islantilaispusero, jonka Stine nostaa ihailtavakseni punotusta laatikosta – ilmiselvästä aarrearkusta. Leivon myös joululeipää myyntiin.

    Hyvästeltyämme jään vielä hetkeksi katselemaan ympärilleni. Valopiirin ulkopuolella pihaa saartaa metsä, näkymättömiksi ja tuntemattomiksi jäävien hännäkkäiden ja siivekkäiden koti tähtien kirjoman taivaan alla.

  • Villa Voima-Vahtila

    Villa Voima-Vahtila

    Elämän kaunistamisesta

    Kuvat Milla Vahtila

    Joulutalosuunnitelmat ovat toki selvinä Millan ja Markun mielessä, mutta toteutus vielä puuttuu. Istumme Voima-Vahtilan aitan keittiössä keskustelemassa lähestyvästä tapahtumasta. Marraskuinen pimeys piirittää maita ja mantuja – edellispäiväinen lumi ja joulupostikorttimainen tunnelma sen myötä ovat sulaneet oikkuilevan säänhaltijan päätöksellä.

    Kuuntelen häkeltyneenä, kun isäntäpariskunta kertoo kaikesta, mitä Malmgårdissa sijaitsevalla tontilla on tapahtunut neljän menneen vuoden aikana, mitä rakennustyömaalla on suunniteltu tapahtuvaksi lähitulevaisuudessa sekä paljosta muusta näköpiirissä väikkyvästä – kuten vaikkapa Joulutalo-tapahtuman valmisteluista, vierailuni varsinaisesta aiheesta.

    Keskustelu kulkee moneen suuntaan, tarinapolku haarautuu ja rönsyilee. Siitä lähtien, kun nuoripari oli kesäkuussa 2020 ostanut vanhan hirsitalon ja marraskuussa nähnyt sen häviävän savuna ilmaan, on tapahtunut paljon. Palaneen rakennuksen paikalle on noussut jykevän graniittiperustan päälle Keuruulta siirretty vanhan hirsirakennuksen runko, Tuurista tuodusta luhtiaitasta muokattu viehättävä, kaksikerroksinen koti, pihan laitaan pystytetty sauna ja huussi ja rakennusten väliin aikaansaatu puutarhanalku marjapensaineen, kirsikkapuineen. Mikään ei ole syntynyt itsestään eikä suurelta osin edes joukkovoimalla, vaikka talkoitakin on järjestetty ja apua saatu. Käsistään kätevät, luonteeltaan rohkeat ja ajattelussaan ennakkoluulottomat Milla ja Markku ovat tarttuneet työhön kuin työhön ja opetelleet sen, mitä eivät ennestään osanneet.

    Palaamme Joulukoti-aiheeseen. Valoja on tarkoitus sijoittaa kaikkialle rakennuksiin ja niiden lähiympäristöön eikä ihan pelkästään esteettisistä syistä vaan myös – no, valaisemaan. (Syvimmän kaamoksen aikaan metsänreunassa kaukana taajamista on pimeä. Tämä tosiasia ja monta muutakin perusfaktaa alkaa hahmottua kaupunkielämän mukavuuksiin tottuneen mielessä. Ne liittyvät arkisiin askareisiin, jokapäiväisten välttämättömyyksien hoitoon: lämpöön, veteen, ruokaan, kaikkeen sellaiseen, mikä nykyaikaisessa kaupunkiympäristössä tapahtuu lähes huomaamatta ja melkein ilman ponnisteluja.)

    Kuukkeliksi ristityn Volkswagenin katolle kootaan monenmoisesta jouluisesta rekvisiitasta näyttävä asetelma. Portilta alkavan sisääntulopolun varrelle pystytetään paikan poikkeuksellisesta lähihistoriasta kertova näyttely. Kuusia on tarkoitus hankkia monta. Yksi niistä sijoitetaan puolivalmiiseen taloon, kaksi kodiksi sisustettuun aittaan ja jokunen ulos sopivaksi katsottuihin paikkoihin. Suurin, mahdollisesti jopa viisimetrinen puu kuljetetaan metsästä peräkärryllä, hilataan keskeneräiseen taloon tonttuovesta ja vinssataan köysien ja väkipyörien avulla keskelle katottoman talon salia. Koristeiden väritys on vielä pohdinnassa, mutta punainen on Millan mieliväri eikä Markkukaan sitä vieroksu, joten todennäköisesti joulun ykkösväriä ei ainakaan tule puuttumaan.

    Suunnitelmat ovat mittavia ja mielikuvituksellisia, mutta ei epäilystä, etteivätkö ne toteutuisi. En siltikään voi olla miettimättä, miten Millalla ja Markulla saattaa riittää intoa ja energiaa jouluhankkeen edellyttämään valtavaan vaivannäköön muutenkin suuria ponnistuksia vaativassa tilanteessa. Vaikka oikeastaanhan olen jo vastauksen saanut. Se on paljastunut keskustelumme monissa käänteissä ja näyttäytynyt konkreettisissa aikaansaannoksissa: talorakennelmaan järjestetyssä valoteoksessa, hippipakun värityksessä ja varustuksissa, aitan elämäniloa pursuvissa sisustuselementeissä, menona ja meininkinä marraskuisen pimeyden keskellä. Millan sanoin: oman elämän kaunistamisestahan tässä kaikessa on kyse.

  • Joulu hiipii Villa Mickosiin

    Joulu hiipii Villa Mickosiin

    Joulusesonki ei oman ajanlaskuni mukaan ole missään nimessä alkanut ja Wanhojen Talojen tapahtumaviikonloppuunkin on vielä parisen viikkoa, mutta Villa Mickosin vitilumen kuorruttaman pihapuun oksilla kiikkuvat kristallikruunut ja ulko-ovea vartioivat tuijat vihjaavat muusta. Olen aina aloittanut joulupuuhat ja kodin koristelun hyvissä ajoin. Wanhojen Talojen Joulu on itse asiassa minulle jopa tärkeämpikin kuin elokuinen tapahtumaviikonloppu, vaikka toki sekin ilman muuta on tärkeä, paljastaa LWT-yhdistyksen puheenjohtaja ja Villa Mickosin emäntä Päivi Turunen heti kätellessämme.

    Niinpä keittiössä tulijaa tervehtii kauniisti koristeltu joulupuu. Suosikkivärini ei ole punainen, vaikka sitä nyt keittiön kuusessa onkin runsaasti. Näissä koristeissa ilmenee kyllä kieltämättä mieltymykseni vanhoihin esineisiin. Osa näistä on todella vanhoja, kuten nuo lasilinnut, osa uudempia. Ostan joka vuosi jotakin ihan uuttakin, tämänvuotisia hankintojani ovat nämä punaiset pallot.

    Antiikki on aina kiinnostanut minua. Erityisesti minua kiehtovat muotokuvat. Tämä on ehdoton suosikkini. Seisomme ihailemassa 1700-luvun puolivälin tietämissä Ruotsia hallinneen kuningas Adolf Fredrikin vaimoa, kuningatar Lovisa Ulrikaa, esittävää maalausta. Pohdimme sen alkuperää, tekijää, josta Päivillä ei ole täsmällistä tietoa ja toteamme maalauksen muistuttavan kovasti Raatihuoneen vanhassa valtuustosalissa esillä olevaa taiteilija Antoine Pesnen maalaamaa Lovisa Ulrikan muotokuvaa. Se on kaupungin kokoelmien vanhin taideteos ja kuninkaan lahja kaupungille, joka sai nimensä taulun luovuttamisen yhteydessä vuonna 1752*.

    Olisiko tämä lintu lehahtanut suoraan
    Paratiisin joulupuusta Mickosin kuusen oksalle?

    Salista – saliksihan tällaista vanhan talon olohuonetta epäilemättä kuuluu kutsua – löytyy kauniiden huonekalujen keskeltä toinen juhla-asuun puettu puu. Talon kissat ovat tähän huurrekoristeiseen kuuseen erityisen mieltyneet ja käyvät nakertelemassa sen oksia ja koristeita, mikä ei tunnu Päiviä suurestikaan surettavan. Mickosin eläimillä, myös koirilla, näyttäisi olevan kissanpäivät. Mutta kasvien suhteen emännän linja on tiukempi. Oli pakko raahata viherkasvit kuusen tieltä kellariin. Ne eivät oikein sopineet sen kanssa samaan tilaan ja tunnelmaan.

    Tämä palmu piileskeli verhon takana, kun muita kuljetettiin kellariin.
    Muotokuvan henkilö ei toki ole kuningatar, hänet löydät toisaalta talosta

    Tunnelmaa, joka täällä kauniiden vanhojen esineiden keskellä vallitsee, ei olen aivan helppo kuvata, pukea sanoiksi… Tuntuu kuin ajankululle olisi tapahtumassa jotain… Olisiko se hidastumassa, olisiko kiire menettämässä otteensa ja merkityksensä..? Olisiko joulu hiipimässä sisään, ottamassa valtaansa Villa Mickosin ja kaikki täällä sen tuloa jo odottelevat?

    *https://finna.fi/Record/loviisakm.1cb0b094-0f66-4a41-a89b-540ee02d7641

  • Laatuja ja mittoja

    Laatuja ja mittoja

    Vuoden 2024 Loviisan Wanhojen Talojen päivät on takana. Kuukausikaupalla kestänyt valmistelu ja sitä seuranneet kaksi tapahtumatäyteistä vuorokautta tulleet ja menneet – ja pian jo unohtuneet. Eivät sentään! Valtava määrä kuvia, artikkeleita ja tallenteita on visusti säilössä, muistoista puhumattakaan… Ja jälkipuheista. Kävikö väkeä yhtä paljon kuin aikaisempina vuosina, saatiinko näkyvyyttä riittävästi, myytiinkö rannekkeita entiseen malliin? Onnistuttiinko?

    Arvioinnin perusperiaate on, että tuloksia verrataan tavoitteisiin. Ja että ne ovat mitattavissa.

    Alussa oli ryhmä kaupunkilaisia ja idea. Syntyi tapahtuma nimeltä Wanhassa Wara Parempi. Sen saavuttama suosio yllätti heti alkuunsa kaikki tahot ja kun Loviisan Wanhat Talot -nimen ja toimintamuodon vakiinnuttua yleisömäärä ja näkyvyys mediassa vuosi vuodelta edelleen vain kasvoi, myös rinnakkaishankkeiden määrä lisääntyi. Syntyi tiheä monenlaisten toimijoiden, tavoitteiden, pyrkimysten ja yritysten verkosto. Niinpä Loviisa elokuun viimeisenä viikonloppuna täyttyy myyntikojuista, popup -kahviloista, kirpputoripöydistä, näyttelyistä, esityksistä… Ihanaa, että meillä on kaikki tämä. Ihanaa, että kaupunki täyttyy väestä. Ihanaa, että myyjillä on asiakkaita, esittäjillä yleisöä. Hyvä Loviisa, hyvä loviisalaiset!

    Kuva Anne Malmström

    Kaiken onnistumisen keskellä jokin väistämättä menee pieleen. Kaikkien odotukset eivät täyty. Kaikki tahot eivät saa haluamaansa.

    Alussa oli idea. Sen pohjalta syntyi tapahtuma, jonka tarkoituksena oli – ja on edelleen – järjestävän yhdistyksen sääntöjen mukaisesti edistää Loviisan historiallisen rakennuskannan suojelua sekä vaalia kulttuuri- ja ympäristöarvoja, elvyttää perinteisten rakennusten kunnostamisen taitoja, välittää korjausrakentamisessa kaivattavaa tietoa sekä tehdä tunnetuiksi paikallista rakennuskulttuuria ja asuinympäristöä niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin.

    Yleispätevien mittareiden puutteessa teen arviointini omaan kokemukseen, siis mutuun, ja muutamaan yksittäiseen numeeriseen faktaan perustuen.

    Elokuun viimeisenä viikonloppuna kolmenkymmenenneljän Wanhan Talon isäntäväki toivotti tuhannet tutut ja tuntemattomat tervetulleiksi koteihinsa. Avoimista ovista virtasi sisään rakennusperinteen ystäviä, hirsitalosta haaveilevia, sisustamisesta kiinnostuneita, vanhaan lumoutuneita, hifistelijöitä ja fiilistelijöitä. Syntyi juttutuokioita ja keskusteluja, hienoja hetkiä, unohtumattomia elämyksiä. Kyseltiin ja ihmeteltiin, haaveiltiin. Esiteltiin remonttiratkaisuja, annettiin vinkkejä. Tervehdyksiä, hymyjä ja yhteystietoja vaihdettiin, kiiteltiin käynnistä, toivotettiin hyvää jatkoa ja tervetulleiksi uudestaan. Oltiin onnellisia. Onnistuttiin.

    Uskottavuuden vahvistamiseksi siteeraan tapahtuman suojelijana vuonna 2021 toimineen Nicke Aldénin blogikirjoitusta:

    ”Kolme vuotta sitten sain mahdollisuuden osallistua tapahtumaan työni kautta, kuvatessamme Egenland-jaksoa siellä. Yllätys oli täydellinen isäni ajaessa minua Gislomista keskustaan liikenteen puuroutuessa jo Lidlin kohdalla. Mitä ihmettä? Pienessä Loviisassa? Silloin tajusin tapahtuman valtavan merkityksen Loviisalle. Ajatella, että joka vuosi useat asukkaat avaavat kirjaimellisesti kotinsa tuhansille ventovieraille. Loviisan vieraanvaraisuuden ilmentymä.”

  • …eye, hand and thought… sukellus menneeseen

    …eye, hand and thought… sukellus menneeseen

    Kun John, kiireestä kantapäähän suojavaatteisiin sonnustautuneena, penkoi Kotisataman vintin välipohjan täytteitä, löytyi rojun joukosta laatikollinen kouluvihkoja. Vanhoja vihkoja täynnä suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi kauniilla käsialalla kirjoitettuja harjoitustehtäviä. Kysyttäessä ei kukaan ole osannut kertoa, milloin, miksi ja kenen toimesta ne ovat vintille joutuneet. Selvää kuitenkin on, että laatikko on lojunut pölyisessä piilossaan kauan, vihkot ajoittuvat vuosien 1874 ja 1907 välille.

    Kauan on siitä, kun koululaiset ahersivat tunti tunnin perään harjoittelemassa sujuvaa ja kaunista käsialakirjoitusta välineenään puiseen varteen kiinnitettävä ja mustepulloon kastettava terä ja vielä kauempana menneisyydessä on aika, jolloin kynänä käytettiin hanhensulkaa.

    Olisiko Fortuna itse puuttunut asioihin, kun kävi niin, että juuri John ja Eija ostivat tämän Kotisatamaksi ristimänsä Jokikadun talon, yhden 1700-luvun linnoitusalueen jämäköistä hirsirakennuksista? Että juuri John remonttipuuhissaan löysi salaperäisen laatikon… John, jota vanhat laatikot, kirstut ja rasiat olivat kiehtoneet lapsesta lähtien?

    Ensimmäisen puisen rasian John osti lontoolaisesta antiikkikaupasta ja antoi lahjaksi äidilleen. Voi äitiä, joka ei yhtään ymmärtänyt, miten moinen kulunut ja pölyinen esine saattoi kiehtoa 12 -vuotista poikaa! Mikä siinä oli niin ihmeellistä?

    John tutki erilaisia kirstuja, niiden rakennetta, mekanismeja, joiden avulla laatikon sisään sai taitettua monenlaisia yksityiskohtia. Nuorena aikuisena hän valmisti niitä tilaustyönä ja toimitti halukkaille ympäri maailmaa. Erään kerran tilaajana oli Jane Austen museo, joka British Museumin suostumuksella oli hankkimassa omiin kokoelmiinsa kuuluisan 1700 -luvun brittikirjailijan työpöydän kopion.

    Kuvassa alinna kirjoitustasoksi avattu ja sen päällä pienempi, kokoontaitettu laatikko, jotka ovat kulkeneet Johnin mukana Loviisan Kotisatamaan.

    The Case of Writing Slope kätkee sisäänsä tasoja, lokeroita, toistensa lomaan asettuvia pieniä säilytysyksiköitä, kuten nahalla tai sametilla verhotun kirjoitusalustan, mustepullopidikkeen, kynäkotelon, jalat, joiden varaan rakennelman saattaa nostaa kirjoituspöydäksi. Tuollaisia matkalle kätevästi mukaan otettavia tarve-esineitä käytettiin ennen – siis niihin aikoihin, kun Loviisasta vasta oli tullut kaupunki, kun Kotisatamaa rakennettiin, kun kuljettiin ratsain tai purjelaivalla – eikä pelkästään kaunokirjallisten mestariteosten synnyttämiseksi, vaan vaikkapa kirjurin apuvälineenä sotakentällä.

    Hanhensulka vaihtui musteterään, täytekynä kuivamustekynään, kirjoituskone tietokoneen näppäimistöön… Eebenpuu, mahonki ja limetti korvautuivat kuttaperkalla, muovilla ja alumiinilla. Writing Slopen sijaan tuli Laptop.

    Mitä tapahtui Homo Sapiensille, viisaaksi kutsutulle ihmiselle, kädelliselle – ja kädellisen kirjoitustaidolle? Testaa itse. Voit tehdä sen vieraillessasi Kotisatamassa. Kynänterä ja muste välineinä.

    Jane Austenin Writing Slopesta löytyy kuvia muun muassa näissä osoitteissa:

    https://janeaustensworld.com/2009/04/09/jane-austens-writing-or-sloping-desk/

    https://fi.images.search.yahoo.com/search/…

  • Kevätkokous Kiviniemen kartanossa

    Kevätkokous Kiviniemen kartanossa

    Loviisan Wanhat Talot -yhdistyksen kevätkokous pidettiin 13. kesäkuuta Kiviniemen kartanossa, jonne matkattiin bussilla: Kotkaan johtavalta moottoritieltä Pyhtään Malmisuontielle ja edelleen Huutjärventielle. Loppukilometrit ajeltiin Kiviniementietä etääntyen Loviisasta kaiken matkaa harvenevaa asutusta ja tihenevää metsää kohti.

    TÄRKEINTÄ ON KAUNEUS

    Kun bussi jätti meidät Kiviniemen tilalle johtavan kujanteen päähän, koin pikkuhiljaa siirtyväni myös aikaulottuvuudessa kauas totutusta arkisesta nykyisyydestäni. Valo siivilöityi kujanteen molemmin puolin kasvavien vanhojen pajujen latvusten läpi kullan ja hopean välkkeisenä kuin olisi yhtaikaa aurinko paistanut ja kuu kumottanut… Lumous otti minut valtaansa ja sen ote vain voimistui, kun pääsimme kujanteen päähän ja eteemme aukeni kartanon piha nurmikenttineen, valtavine puineen ja vuosisataisine rakennuksineen.

    Päärakennuksen viehättävästi rapistuneen ulkokuoren alta paljastui perinteisiä työtapoja kunnioittaen ja tunteja laskematta korjattu, viehättävästi vanhaa huokuva ja modernin elämänmenon tarpeisiin vastaava upean tilava koti. Isäntämme Hannu Rinne kertoi, että aiemmin pappilana toiminut rakennus olisi mahdollisesti siirretty paikalleen 1800-luvun alkupuolella, mitä oletusta vahvistaa talon niin sanottu karoliininen pohjakaava. Sellainen oli käytössä Ruotsi-Suomen virkataloissa 1700-luvulla.

    Miltä on mahtanut tuntua perustaa koti tänne Österlandin, Ruotsin Itämaan, itäisimpään kolkkaan, lähes asumattomien metsien keskelle? Millaisin varustuksin ja tottumuksin on valmistauduttu selviytymään täällä, pitkän kylmän talven ja lyhyiden kesien määrittämissä olosuhteissa?

    Tuohon aikaan kartanon ylläpitoon tarvittiin suuri joukko ihmisiä, niinpä alkuperäisiä rakennuksiakin on pihapiirissä kolme: päärakennus, emännöitsijän talo ja aitta. Ne ovat kaikki kunnostettu ja otettu käyttöön. Vaikuttaakin siltä, että kunnostamisen painopiste olisi siirtymässä ulkotiloihin, missä Jaanan ja Hannun luovuus ja tekemisen vimma jo nyt konkretisoituvat tyylikkäinä istutuksina ja puutarharakennelmina.

    Ihailen ja arvostan täällä näkemääni. Kaikkihan me vanhojen talojen kunnostukseen ryhtyneet tiedämme, millaisia ristiriitatilanteita hienovaraisestikin edetessä syntyy, kun samanaikaisesti tavoitteena on sekä suojella vanhaa että ratkaista nykyelämään liittyviä vaatimuksia. Miten välttyä uudistamisen innossa hävittämästä juuri sitä, mihin vanhassa alun perin viehtyi – lumoa? Mihin perustaa ratkaisunsa, mihin nojautua valintoja tehdessään? Perinnemestarin sloganista saattaisi löytyä pitävä ohjenuora: tärkeintä on kauneus!

  • Suojelija 2024

    Suojelija 2024

    Tiedätkö, ketä tulisieluista ideanikkaria ja pontevaa promoottoria saamme kiittää siitä, että meillä on Loviisan Wanhat Talot, Joulukodit ja avoimet puutarhat?

    MARIA SCHULGIN, kahdennenkymmenennen LWT -tapahtuman suojelija on aloitteentekijänä ja primusmoottorina, yksin ja yhdessä muiden kanssa, käynnistänyt ja alkuun saattanut kymmenittäin hankkeita ja tapahtumia Loviisassa.

    Kun markka vaihtui euroksi ja vasta opeteltiin elämään 2000 -luvulla, päätti Maria muuttaa Loviisaan – ei siis Pariisiin tai Barcelonaan. Niitä hän, kulturelli kosmopoliitti, tiedottaja, kirjailija ja A-lehtien journalistiliiton palkitsema toimittaja, olisi aiemmassa elämässään saattanut kuvitella vaihtoehdoiksi Helsingille. Syitä muuttoon oli monia eikä päätöstä tarvinnut katua.

    Utelias ja tiedonhaluinen, ajassa kiinni pysyvä Maria katseli pikkukaupungissa ympärilleen kuin matkareportaasia tehden: Mitä täällä on sellaista, mitä ei ole muualla? Mitä sellaista voisi keksiä, mikä parantaa Loviisan tunnettavuutta?

    Perinnerakentamistapahtuma Wanhassa Wara Parempi eli WWP – sittemmin LWT – sai alkunsa Loviisan kulttuuri- ja ympäristöliikkeen puitteissa, avoimet puutarhat yhteistyöstä Vesa Leivon kanssa… Idea toisensa jälkeen kehkeytyi hankkeiksi ja tapahtumiksi: syntyi Ruusujen hurmaa ja ruusuhäät, Pikkukaupungin pikkuväen ovet, Rantapuiston jatulintarha ja kansainvälinen kivipuisto, runopenkit, taidepenkit, Aleksanterinkadun räsymatot…

    Rakkain hankkeeni on LWT, tietenkin. Toimin tapahtuman sisällöntuottajana ja art directorina kymmenkunta vuotta. Rakas on myös runopenkit, rakkausrunoja keskustassa, meriaiheisia runoja rannalla ja pienvenesataman liepeillä, isänmaallisia laulurunoja harjulla… Minulle on tärkeää, että suurin osa ideoimistani jutuista on kaikkien saatavilla, 24 tuntia vuorokaudessa, 365 päivää vuodessa.

    – Maria Schulgin
  • Energiaa!

    Energiaa!

    Loviisan Wanhat Talot -yhdistyksen vuoden 2023 teemaksi valittiin energia. Tylsä aihe, kommentoi joku välittömästi… Siksikö, että energia harva se päivä esiintyy mediaotsikoissa ja uutisten pääaiheena ja äkkiseltään ajateltuna useammin ongelmien aiheuttajana kuin niiden ratkaisijana? Siksikö, että energian hinnan, saatavuuden ja ”tuottamistavan” suhteen yksityisen kansalaisen etu ja maapallon väestön ja elinympäristöjen hyvä eivät välttämättä kohtaa? Vai kenties siksi, että energian ymmärtäminen vaatii – no, tietysti energiaa.

    Energia on fysikaalisen muutoksen mitta, mutta energian mitta on raha. Tämän olet todennäköisesti havainnut tarkistellessasi rahankäyttöäsi, muun muassa asumiskustannuksiasi. Asumiseen liittyvät energiakysymykset pohdituttavatkin aivan erityisesti nyt, asunnonomistajien maksukykyä koetelleen sähkömarkkinoiden ”hullun vuoden” jälkeen ja Euroopan parlamentin hyväksyttyä lakiehdotuksen, jonka tavoitteena on parantaa rakennusten peruskorjausastetta ja lisätä tietoa energiatehokkuudesta.

    Hyväksytyn kannan mukaan kaikkien uusien rakennusten olisi oltava päästöttömiä vuodesta 2028 alkaen. Uudet rakennukset olisi niin ikään varustettava aurinkoenergiatekniikalla vuoteen 2028 mennessä, jos se on teknisesti mahdollista ja taloudellisesti kannattavaa. Peruskorjattavissa asuinrakennuksissa tämä olisi tehtävä vuoteen 2032 mennessä. Pohjimmiltaan direktiivillä pyritään vaikuttamaan ilmaston lämpenemistä hidastavasti. Tämän kappaleen päätökseksi saattaisi sopia vaikeaselkoisen energia -käsitteen ytimekäs määritelmä: energia on mahdollisuus muutokseen.

    Mihin energia -sana sinun ajatuksesi johtaa? Mitä kysymyksiä nostaa mieleen? Mitä tunteita sinussa herättää?

    Edeltävän johdannon jatkona on linkkejä, joiden takaa löytyy tietoa asumisen ja energian ajankohtaisiin kysymyksiin. Toivomme, että LWT -tapahtuman yhteydessä aiheesta syntyy aktiivista keskustelua.
    Yksin ei huolineen ja kysymyksineen kannata jäädä.

    Kokoelma linkkejä, joiden takaa löytyy helposti lähestyttävää tietoa

    Jokainen vaikuttaa ilmastomuutokseen arkisilla valinnoillaan. Puhtainta ja halvinta energiaa on säästetty energia. Energian kokonaiskulutuksesta aiheutuvista ilmastopäästöistä 40 % syntyy asumisesta.
    https://www.sll.fi/mita-me-teemme/kestava-elamantapa/tee-kestavia-valintoja/kestava-asuminen/

    Rakennusten energiatehokkuus: EU-parlamentti hyväksyi kantansa
    https://www.europarl.europa.eu/news/fi/press-room/20230310IPR77228/rakennusten-energiatehokkuus-eu-parlamentti-hyvaksyi-kantansa
    Asuinrakennusten olisi saavutettava vähintään energiatehokkuusluokka E vuoteen 2030 mennessä ja energiatehokkuusluokka D vuoteen 2033 mennessä asteikolla A–G.
    Jäsenvaltiot määrittelevät kansallisissa perusparannussuunnitelmissaan, minkälaisia toimenpiteitä tarvitaan, jotta nämä tavoitteet saavutetaan.
    Kansallisiin perusparannussuunnitelmiin olisi sisällyttävä tukijärjestelmiä, joilla helpotetaan avustusten ja rahoituksen saantia.
    Euroopan parlamentin jäsenet haluavat myös antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden mukauttaa uusia tavoitteita riippuen siitä, onko peruskorjaus taloudellisesti ja teknisesti kannattava ja onko saatavilla ammattitaitoista työvoimaa.

    https://european-union.europa.eu/priorities-and-actions/actions-topic/energy_fi
    EU edistää aktiivisesti siirtymistä vähähiiliseen talouteen. Energia-alan EU-lainsäädäntöä päivitetään parhaillaan, jotta voidaan tehdä välttämättömiä yksityisiä ja julkisia investointeja puhtaaseen energiaan. Tämä hyödyttää niin ympäristöä, kansantaloutta kuin kuluttajiakin.

    Suomen pitkän aikavälin korjausrakentamisen strategia
    https://ym.fi/korjausrakentamisen-strategia
    Suomen pitkän aikavälin korjausrakentamisen strategia koskee asuin- ja palvelurakennuksia, joita on yhteensä 1,4 miljoonaa. Sen tavoitteeksi on asetettu vähentää rakennusten hiilidioksidipäästöjä vuoden 2020 alusta 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.
    Strategiassa esitetään yleiskatsaus Suomen rakennuskannasta, tavoitteet energiatehokkuudelle, kustannustehokkaat korjaustoimenpiteet ja niiden rahoitus sekä politiikkatoimet, joilla edistetään rakennusten korjaamista energiatehokkaiksi ja lämmityksen suhteen vähähiiliseksi.

    Energiatodistus
    https://www.motiva.fi/files/16351/Mika_on_rakennuksen_energiatodistus_-esite_2018.pdf
    https://www.motiva.fi/files/16350/Energiatodistus_-_Lukuohje_2018.pdf
    Energiatodistus on työkalu rakennusten energiatehokkuuden vertailuun osto- ja vuokraus -tilanteessa. Energiatodistus on lain mukaan laadittava uudisrakennuksille rakennuslupaa haettaessa ja olemassa oleville rakennuksille niitä myytäessä tai vuokrattaessa

    Valtakunnallinen Asiaa energiasta -neuvonta
    https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/kuluttajien_energianeuvonta
    Asiaa energiasta on valtakunnallisen kuluttajien energianeuvonnan palvelu, josta saat tietoa ja ideoita siihen, millaista on energiaa, ympäristöä ja ilmastoa säästävä arki kotona. Palvelua ylläpitää Motiva Oy. Jos haluat henkilökohtaista energianeuvontaa, ota yhteyttä maakuntasi energianeuvojaan! Energiavirasto rahoittaa alueellista energianeuvontaa kaikissa Suomen maakunnissa (pl. Ahvenanmaa) 1.5.2025 asti.

    Energiasanasto ja -yksiköt
    https://www.motiva.fi/ajankohtaista/energiasanasto_ja_-yksikot
    Pikaopas energia-alan sanastoon: Energiasanasto
    Energiayksiköt: Teho- ja energiayksiköt

    Sähkösopimuksista tietopaketti
    https://energiavirasto.fi/tietoa-kotitalouksille
    Sähkön hintataso, sähkösopimusten saatavuus ja energian riittävyys huolettavat suomalaisia kotitalouksia.
    Energiavirasto on julkaissut ajankohtaisen tietopaketin sähkönmyyjän vaihtamisesta, sähkösopimuksen valinnasta ja ongelmatilanteista omilla verkkosivuillaan. Siirry Energiaviraston verkkopalveluun.

    Tietoa monikielisesti verkosta
    https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen

    • Energiansäästöstä ja sähköpulan ehkäisystä on verkosta saatavilla tietoa monikielisesti seuraavilta verkkosivuilta:
    • Helsingin kaupungin ylläpitämillä Save Energy seuraavilla kielillä: suomi, ruotsi, englanti, venäjä, viro, ranska, espanja, turkki, kiina, persia, arabia
    • Turun kaupunki, sähkönsäästön huoneentalulut seuraavilla kielillä: suomi, ruotsi, albania, arabia, englanti, kurdi, persia, somali, urkaina, venäjä
    • Työ- ja elinkeinoministeriö, tietoa sähköpulasta seuraavilla kielillä: suomi, ruotsi, englanti, venäjä, viro, ukraina, kiina, persia, arabia
    • Viranomaisten ja pelastusalan Power Outage: suomi, ruotsi ja englanti

    Vielä muutama EU -direktiiviin ja sen seuraamuksiin liittyvää kannanottoa:

    Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin esittelijä Ciarán Cuffe (Greens/EFA, Irlanti) piti lehdistötilaisuuden, jossa hän kertoo parlamentin kannasta: ”Energianhintojen nousu on tehnyt energiatehokkuudesta ja säästötoimista entistä tärkeämpiä. Rakennusten energiatehokkuustoimet leikkaavat sähkölaskuja ja vähentävät tuontiriippuvuuttamme. Haluamme, että uusi laki vähentää yhtä aikaa energiaköyhyyttä ja päästöjä. Tämä on kasvustrategia, joka myös tuo Eurooppaan lukemattomia laadukkaita työpaikkoja rakentamiseen, remontointiin ja uusiutuvan energian sektorille.”
    https://yle.fi/a/74-20022500

    Tuleeko uudistus voimaan? EU-parlamentti hyväksyi teollisuusvaliokuntansa ehdotuksen maaliskuussa. Seuraavaksi esitystä käsittelevät kolmikantaisesti EU-komissio, EU-parlamentti ja ministerineuvosto. Neuvosto on tuonut esille monia lievennyksiä ehdotukseen, joten esitys saattaa vielä hyvinkin muuttua. Suomikin kannattaa maltillisempia säännöksiä. Tavoite päästöjen vähentämisestä on yhteinen.
    Ympäristöministeriön ympäristöneuvos Maarit Haakana sanoo Ylen videossa, että esitys energiatehokkuusdirektiivistä voi muuttua neuvotteluissa.

    Suomen Omakotiliitto ry
    https://www.sttinfo.fi/uutishuone/suomen-omakotiliitto-ry?publisherId=67340313
    Pientaloasukkaat ovat jo nyt olleet edelläkävijöitä asumisen energian vähentämisessä, muistuttaa Omakotiliiton Marju Silander. Maalämpö, ilmalämpöpumput, aurinkoenergia ja ilmavesipumppujen määrä kodeissa kasvaa jatkuvasti vapaaehtoisesti ja kannustimien avulla. Pakkokeinojen sijasta olisikin ehdottomasti käytettävä kannustimia ja ohjattava rahoitusta niihin.